| Summary: | Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella esiopetusikäisten lasten näkökulmasta
päiväkodin piha-aluetta ja siellä liikkumista ja näin lisätä ymmärrystä lasten toiminnasta,
leikistä ja liikkumisesta pihaympäristössä. Tutkimuksessa selvitetään lasten kokemuksia
päiväkodin pihasta ja siellä liikkumisesta, sekä sitä, onko lasten välillä mahdollisesti eroja
siinä, kuinka he kokevat päiväkodin pihan ja siellä liikkumisen.
Tutkimus on laadullinen, ja siinä oli mukana kuusi esiopetusikäistä lasta yhdestä
päiväkodista. Aineistonkeruun päämenetelmänä oli lasten haastattelu, jonka tukena olivat
lasten ottamat valokuvat itselleen tärkeistä liikuntapaikoista päiväkodin pihalla. Aineisto
analysoitiin sisällönanalyysin, teemoittamisen ja tyypittelyn avulla.
Lapset kertoivat luonnonympäristöön ja rakennettuun ympäristöön sekä lasten keskinäisiin
suhteisiin ja aikuisten toimintaan liittyvistä kokemuksistaan. Lapsille tärkeitä paikkoja
olivat puut, kiipeilytelineet, keinut, lumivuori ja kivet. He kertoivat toisten lasten kanssa
leikkimisestä ja liikkumisesta mutta myös riitelemisestä ja kiusaamisesta, tilojen ja
materiaalien jakamisesta sekä yksinolon tavoittelemisesta. Lapset kokivat, että aikuiset
olivat tarvittaessa heidän apunaan esimerkiksi tapaturma- ja ristiriitatilanteissa, mutta he
olivat eri mieltä siitä, osallistuivatko aikuiset heidän pihaleikkeihinsä vai eivät.
Lasten päiväkodin pihaan ja siellä liikkumiseen liittyvissä kokemuksissa oli joitakin eroja:
jotkut lapset kiinnittivät enemmän huomiota pihan fyysiseen ja toiset toiminnalliseen tai
sosiaaliseen ympäristöön. Suurin osa lapsista oli sitä mieltä, että he liikkuivat ulkona
vähintään yhtä mielellään kuin päiväkodin sisätiloissa. Kuitenkin kaksi lasta koki, että he
viettivät mieluummin aikaansa päiväkodin sisä- kuin ulkoympäristössä.
Tutkimus tuotti tietoa esiopetusikäisten lasten päiväkodin pihaan ja siellä liikkumiseen
liittyvistä kokemuksista, jota voidaan hyödyntää käytännössä päiväkodin pihasuunnittelun
ja ulkoiluun liittyvien käytäntöjen arvioinnin tukena. Tutkimus on ennen kaikkea lasten
parissa työskenteleville esimerkkinä siitä, että lapsille tarkoitettuja ympäristöjä kannattaa
tarkastella myös lasten omasta näkökulmasta.
|
|---|