| Summary: | Työn tavoitteena oli selvittää, miten lukion ranskan lyhyen oppimäärän 3. ja 4. kurssien
oppikirja Escalier 2 opettaa ääntämistä. Ääntäminen oli tutkimusaiheena kiinnostava, sillä
se luo pohjan suulliselle ilmaisulle. Puhujan kieliopillisesti oikea viesti ei välttämättä välity halutunlaisena, mikäli ääntämisessä on liian suuria puutteita. Oletuksena oli, että kirjassa keskityttäisiin erityisesti suomenkielisille oppijoille hankaluuksia tuottavien ranskan fonetiikan piirteiden opettamiseen. Nämä alueet jaoteltiin kolmeen osaan: kirjoitusasun ja ääntämisasun eroavaisuuksista aiheutuviin ongelmiin, suomenkielisille oppijoille hankaliin äänteisiin ja puheen sujuvuuteen. Ääntämisen kuvaamiseen kirjassa käytettiin kansainvälistä foneettista aakkostoa (I.P.A). Kirjan jokaisesta kappaleesta löytyi ääntämisen opetukseen tarkoitettu tehtäväosio ja kirjassa oli yhteensä 25 ääntämistehtävää. Sen lisäksi kappalekohtaisista sanastoista löytyivät ääntämisohjeet foneettisesti kirjoitettuna. Ääntämisen opetuksen jakaminen eri osa-alueisiin ei ollut helppoa, sillä eri alueet ovat toistensa kanssa osittain päällekkäisiä. Joissakin tehtävissä saatettiin keskittyä suomenkieliselle vieraan äänteen kirjoitus- ja ääntämisasujen ristiriitoihin, jolloin tehtävä kuuluu kahteen kategoriaan. Tutkimuksessa kävi ilmi, että tehtävissä suosittu toimintatapa oli kuuntelu, johon yhdistettiin sanojen toistamista, tekstin lukemista ja vastausten tarkastamista. Käsitellyt piirteet keskittyivät suomenkielisten ongelmakohtiin,mutta mukana oli myös puheen yleistä sujuvuutta koskevia tehtäviä.
|
|---|