Kuulohavainnon muutoksen vaikutus saksofonistin intonaation tarkkuuteen

Kuulohavainnon avulla erotellaan äänestä eri ominaisuuksia, kuten äänenkorkeutta, -voimakkuutta ja -kirkkautta. Tarkka intonaatio esimerkiksi saksofonia soitettaessa vaatii hyvää ja selkeää auditiivista palautetta, sekä äänenkorkeuden erotus- ja kohdistuskykyä. Erilaiset soittotilanteet, akustiset o...

Täydet tiedot

Bibliografiset tiedot
Päätekijä: Huovinen, Ville
Muut tekijät: Humanistis-yhteiskuntatieteellinen tiedekunta, Faculty of Humanities and Social Sciences, Musiikin, taiteen ja kulttuurin tutkimuksen laitos, Department of Music, Art and Culture Studies, University of Jyväskylä, Jyväskylän yliopisto
Aineistotyyppi: Kandityö
Kieli:fin
Julkaistu: 2015
Aiheet:
Linkit: https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/45915
Kuvaus
Yhteenveto:Kuulohavainnon avulla erotellaan äänestä eri ominaisuuksia, kuten äänenkorkeutta, -voimakkuutta ja -kirkkautta. Tarkka intonaatio esimerkiksi saksofonia soitettaessa vaatii hyvää ja selkeää auditiivista palautetta, sekä äänenkorkeuden erotus- ja kohdistuskykyä. Erilaiset soittotilanteet, akustiset olosuhteet, sekä korvatulppien käyttö aiheuttavat muutoksia kuulokuvaan. Järjestettiin koe, jossa seitsemän alttosaksofonistia soitti kolmea erityyppistä lyhyttä melodiaa: pitkiä ääniä, melodioita ja intervallihyppyjä. Soitettavat melodiat äänitettiin, sekä toistettiin kuulonsuojauksella ja ilman. Äänidatasta poimittiin kolmea kohdeääntä, joista analysoitiin äänenkorkeus, äänenvoimakkuus ja äänenväri. Kohdeäänet olivat saksofonin g1, c#2, sekä a2-sävelet. Tuloksia vertailtiin tilastollisin keinoin. Kuulo suojattuna soittajilla on taipumus alavireisyyteen kaikissa kohdeäänissä. G-sävel oli vireeltään stabiilein. Äänenväri ja äänenvoimakkuus eivät muuttuneet käsittelyiden välillä. Tutkimus tukee aiempaa tietoa, että saksofonin vireessä soittaminen vaatii tarpeeksi hyvän auditiivisen palautteen. Vastoin ennakko-oletuksia kokeen mukaan kuulohavainnon huononeminen aiheutti vireen laskua.