| Yhteenveto: | Sekä kieliopin opetusta että kommunikatiivista opetusta on tutkittu Suomessakin melko laajalti, mutta näiden kahden kohtaaminen ei toistaiseksi ole päässyt tutkimusten kohteeksi. Kielioppia pidetään usein vaikeana ja jopa tylsänä opetettavana, eikä kommunikatiivisuuden toteuttaminen kielioppitunneilla tunnu välttämättä kovin helpolta. Globalisoituvassa maailmassa kommunikointi vieraalla kielellä on yhä yleisempi ilmiö, minkä vuoksi sen opettaminen lukeutuu kieltenopettajien tärkeimpiin tehtäviin. Tällaisessa asetelmassa kieliopin asema herättää herkästi kysymyksiä.
Tutkielman tarkoitus on selvittää, miten englannin kielen kieliopin opetus on kehittynyt Suomessa viimeisten vuosikymmenten aikana, ja missä määrin kommunikatiivisuus näkyy tässä kehityksessä. Myös opettajien asenteet kieliopin opetusta kohtaan ovat tutkielmassa keskiössä. Tutkielman aineisto koostuu 20 opettajan vastauksista verkkokyselyyn. Nämä 20 opettajaa valikoituivat 106 vastaajan joukosta satunnaisotannalla. Opettajien vastaukset analysoitiin sisällönanalyysin keinoin.
Tulokset osoittivat, että suuri osa opettajista on omaksunut ainakin joitain kommunikatiivisia metodeja kieliopin opetukseensa. Monet vastaajista kertoivat hyödyntävänsä kommunikatiivisen opetuksen keinoja jatkuvasti kielioppitunneillaan. Jokainen vastaaja opetti kuitenkin myös nk. perinteisin keinoin, ja tulokset osoittivatkin, että myös ei-kommunikatiiviselle opetukselle on paikka kielioppitunneilla.
Vaikka tutkielma onkin tietyiltä osin rajallinen, osoittaa se mielenkiintoisia kehityssuuntia kieliopin opetuksessa Suomessa. Se myös kannustaa lisätutkimukseen, sillä vastaisuudessa voisi olla hyödyllistä tutkia myös oppilaiden ajatuksia kommunikatiivisesta kieliopin opetuksesta ja verrata niitä opettajien näkemyksiin.
|
|---|