| Yhteenveto: | Tutkimukseni kuvaa suunnitteluprosessia, jonka tuloksena syntyi luonnostelma ”Alvarin askelissa” teemalukuvuonna (2015–2016) käytettävistä arkkitehtuurikasvatuksen menetelmistä. Teemalukuvuosi johdattaa Seinäjoen kaupungin perusopetuksen 2., 5., 7. ja 8. luokkien oppilaita havainnoimaan ja tiedostamaan arkkitehtuurin ja rakennetun ympäristön merkitystä heidän omassa ympäristössään. Teemalukuvuoden keskiössä on Seinäjoen Alvar Aallon suunnittelema, kuusi rakennusta ja kansalaistorin käsittävä, arkkitehtoninen kokonaisuus, jota kutsutaan Aalto-keskukseksi. Tavoitteena on, että oppilaat oppivat tiedostamaan, että heidän kotikaupungissaan on maailmanlaajuisesti tunnetun arkkitehdin ainutlaatuinen kokonaisuus.
Tutkimus on kvalitatiivinen tapaustutkimus, joka sisältää myös toimintatutkimukseen liittyviä piirteitä. Tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen muodostaa Anne-Mari Forssin teokseen, ”Paikan estetiikka. Eletyn ja koetun ympäristön fenomenologia”, pohjautuva paikan kokemiseen liittyvien ominaisuuksien tarkastelu. Forss on jaotellut paikan ominaisuudet aistein havaittaviin ja tulkinnallisiin ominaisuuksiin. Olen kytkenyt paikan ominaisuuksien käsittelyyn Seinäjoen Aalto-keskuksessa ilmenevien teemojen ja ominaisuuksien tarkastelun.
Keräsin tutkimukseni empiirisen aineiston Alvarin askelissa -teemalukuvuoden asiantuntijatyöryhmässä, jonka jäseninä oli ala- ja yläkoulun opettajia sekä arkkitehtuurialan asiantuntijoita ja Alvar Aallon arkkitehtuurista kiinnostuneita henkilöitä. Käytin aineiston keräämisen menetelmänä ryhmäkeskustelua ja analyysimenetelmänä teema-analyysiä.
Aalto-keskuksessa ilmeneviä keskeisiä teemoja eli aistein havaittavia ominaisuuksia olivat inhimillinen mittakaava, hierarkia, valo, valaistus ja äänimaailma, muotokieli ja yksityiskohdat. Tulkinnallisista ominaisuuksista tärkeimmiksi osoittautuivat historiallinen- ja sosiaalinen ulottuvuus, mielikuvat, ajallinen jatkuvuus ja tunnelma. Tulkinnallisiin ominaisuuksiin lukeutuva ”paikan henki” oli vaikeasti sanallistettavissa oleva käsite, jonka rooli jäi teemalukuvuoden konkreettisessa suunnittelussa alkuperäistä ajatusta pienemmäksi.
Teemalukuvuoden aikana käytettävät tärkeimmät arkkitehtuurikasvatuksen menetelmät ovat Alvar Aallon persoonaa ja Aalto-keskuksen syntyhistoriaa käsittelevät filmit ym. materiaalit, Aalto-keskuksen perusopastukset ja draamalliset kierrokset, arkkitehtuurityöpajat, valokuvaus ja tietokoneavusteinen suunnittelu. Näiden lisäksi tuotetaan materiaalia koulujen omaehtoiseen arkkitehtuurityöskentelyyn. Päämääränä on, että arkkitehtuurivuoden jälkeenkin opettajat käyttäisivät tuotettua Aalto-materiaalia opetuksessaan.
|
|---|