Metsän taikaa luonto esiopetuksen oppimisympäristönä

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää esiopetusikäisten lasten ajatuksia ja kokemuksia luonnosta oppimisympäristönä Lahelan tertun päiväkodin metsäryhmässä. Oppiminen on läsnä kaikkialla lasten elämässä ja sen kenttä tulisi nähdä laajemmin kuin vain perinteisenä luokkaopetuksena. Lisäksi tutkimuks...

Täydet tiedot

Bibliografiset tiedot
Päätekijä: Stjerna-Häkämies, Mia
Muut tekijät: Kasvatustieteiden tiedekunta, Faculty of Education, Kasvatustieteiden laitos, Department of Education, University of Jyväskylä, Jyväskylän yliopisto
Aineistotyyppi: Pro gradu
Kieli:fin
Julkaistu: 2015
Aiheet:
Linkit: https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/45748
Kuvaus
Yhteenveto:Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää esiopetusikäisten lasten ajatuksia ja kokemuksia luonnosta oppimisympäristönä Lahelan tertun päiväkodin metsäryhmässä. Oppiminen on läsnä kaikkialla lasten elämässä ja sen kenttä tulisi nähdä laajemmin kuin vain perinteisenä luokkaopetuksena. Lisäksi tutkimuksessa tarkasteltiin, miten lasten luontoherkkyys ilmenee päivittäisessä kontaktissa luontoympäristön kanssa. Tutkimus on luonteeltaan laadullinen eli kvalitatiivinen tapaustutkimus. Tutkimukselliseksi lähestymistavaksi valikoitui etnografia ja aineisto kerättiin luontoympäristössä syksyllä 2014. Aineisto koostuu 22 metsäryhmän lapsen ottamasta 184 valokuvasta ja niiden pohjalta ryhmähaastattelussa muodostetuista valokuvatarinoista, lasten teemapohjaisista yksilöhaastatteluista sekä kenttäpäiväkirjan merkintöihin pohjautuvista 13 etnografisesta tarinasta. Tulosten analysoinnin apuna käytettiin aineistopohjaista sisällönanalyysiä. Tutkimustulokset osoittivat, että esiopetusikäiset lapset kokevat luontoympäristön monipuolisena ja rikkaana oppimisen kontekstina. Lapset arvostivat luontoympäristön tarjoamia mahdollisuuksia vertaisryhmätoimintaan, jossa he saivat reflektoida omia kokemuksiaan ja ajatuksiaan. Lisäksi lapset pitivät tärkeinä luontoympäristössä monipuolisia toimintamahdollisuuksia, jotka he ottivat haltuun aktiivisen liikkumisen, leikkimisen sekä tutkivan työotteen avulla. Oppimisympäristönä luonto tuki monin eri tavoin lapsen kokonaisvaltaista, holistista kehitystä. Luontoympäristö edisti myös lasten ympäristöherkkyyttä ja viritti lapsissa voimakkaita emootioita, mielipahan ja mielihyvän kokemuksia. Tunnepohjaiset, omiin henkilökohtaisiin kokemuksiin ja elämyksiin perustuvat tekijät, lisäävät lapsissa luonnon arvostamista ja niillä on suuri vaikutus ympäristövastuullisen käyttäytymiseen syntyyn. Tutkimuksen johtopäätöksenä voidaan todeta, että luontokonteksti tarjoaa lasta osallistavan oppimisympäristön, jossa lapsen taidot havainnoida luontoa voimistuvat. Lisäksi tulosten pohjalta voidaan korostaa lapsinäkökulman huomioinnin tärkeyttä ja merkityksellisyyttä tulevaisuuden oppimisympäristöjen kehittämistyössä.