| Summary: | Identiteettivarkaus ja tietojen kalastelu ovat tätä päivää ja ne kasvavat jatkuvasti.
Kohteena voi olla yksilö tai yhteisö, tuttu tai tuntematon, mutta yhteistä tapauksissa
on se, että rikoksella voi olla kauaskantoiset seuraukset uhrin elämässä puhumattakaan taloudellisista menetyksistä. Sosiaalisen median palvelut
tuovat tähän oman lisänsä, onhan rekisteröityneitä käyttäjä miljardeja. Tämän
tutkielman tarkoituksena on selvittää identiteettivarkauden ja sosiaalisen median
välistä yhteyttä ja miten sosiaalisen median palveluita hyödynnetään rikoksissa.
Identiteettivarkaus ei vielä ole Suomessa rikos, mutta väärällä identiteetillä
voi tehdä myös rikosoikeudellisesti rangaistavia tekoja. Tutkimus on toteutettu
teoriaa testaavalla menetelmällä, jossa tutkitaan, miten kirjallisuuden antama
kuva vastaa käytännön tilanteisiin. Tutkimus osoitti muun muassa, että
Facebookia ja Twitteriä käytetään rikoksissa, mutta joukkoon mahtuu myös
muita palveluja. Palveluissa huijausprofiilien luominen on helppoa eikä vaadi
teknistä osaamista. Käytännön tapauksia tutkiessa havaittiin, että tekijät hyödyntävät juuri näitä helppoa keinoja, kuten väärällä nimellä tehtyjä profiileita.
Luottamus uhrin ja tekijän välillä on myös tärkeässä osassa, joskin sen rooli
vaihteli tapauksesta riippuen. Sosiaalinen media rikosympäristönä antaa omanlaisensa
haasteen myös tutkintaan, sillä palveluntarjoajien palvelimet sijaitsevat
tyypillisesti ulkomailla. Tutkimus tarjoaa katsauksen nykyisiin yleisiin ja tunnettuihin
tietojen kalastelumenetelmiin ja identiteettivarkauteen. Tutkimuksessa
myös kuvataan, millaisia rikoksia Suomessa on toisen henkilön identiteetin
turvin tehty.
The purpose of this thesis is to examine the connection between identity theft
and social media and how the social media services are exploited by the criminals.
There are billions of users on social media services so the threat really exists.
Identity theft is not criminalised yet in Finland, but by using another person’s
name a person can commit other acts that are punishable like fraud and
defamation. Methodically, the research applies theory-testing. The writer examines
how the theory meets the real life cases. The research points that crimes can
be committed on Facebook and Twitter but there are also other social media
services that are exploited. Creating a fake profile is easy and does not require
technical skills. Criminals exploit easy methods to phish and steal a victim’s
identity. The social media as a crime scene is a challenge for criminal investigation,
because the servers running the services are often located in countries other
than where the victim and perpetrator reside. This research gives a review to
common and well-known phishing methods. The research also describes what
kinds of acts have been committed under another person’s name in Finland.
|
|---|