| Summary: | Julkisessa keskustelussa on ollut esillä huoli opettajien jaksamisesta ja hyvinvoinnista. Erityisinä
huolenaiheina ovat olleet aloittelevat ja nuoret opettajat, jotka tuntuvat vaihtavan alaa nopeasti
valmistumisen jälkeen. Tutkimuskirjallisuudessa siirtymävaihetta opiskelijasta opettajaksi on kuvattu
mm. alkushokiksi sekä selviytymisvaiheeksi, joka määrittää, pysyykö noviisiopettaja valitsemallaan
uralla, vai päättääkö hän luopua ammatistaan kasvaneen työtaakan seurauksena.
Tämä tutkimus käsittelee suomalaisten vastavalmistuneiden englanninopettajien työtyytyväisyyttä
kvalitatiivisesta näkökulmasta. Lisäksi tutkimus selvittää, kuinka hyvin nykyinen opettajankoulutus
valmistaa opettajaopiskelijoita työelämään.
Tutkimuksen empiirinen osa toteutettiin puolistrukturoidulla teemahaastattelulla. Osallistujina oli kuusi
englanninopettajaa, joilla kaikilla oli opetuskokemusta alle viisi vuotta. Haastattelut litteroitiin ja
analysoitiin teemoittain sisällönanalyysiä käyttäen.
Tutkimustulokset osoittivat, että opettajat olivat pääosin tyytyväisiä työhönsä. Eniten työtyytyväisyyttä
tuottivat oppilaiden onnistumiset ja oppimiskokemukset, kollegat sekä hyväksytyksi tulemisen tunne
työyhteisössä. Tyytymättömyyttä opettajille aiheuttivat työrauhan puute, suuri työmäärä, oppilaiden
piittaamattomuus sekä oma epävarmuus tai riittämättömyyden tunne.
Opettajankoulutuksen parasta antia olivat käytännön harjoittelut sekä opetuksen laaja substanssi.
Noviisiopettajien mukaan koulutus ei kuitenkaan anna tarpeeksi realistista kuvaa koulutodellisuudesta,
sillä opetustilanteet koettiin epäaitoina, sekä liian yksittäisinä ja hajanaisina. Opettajaopintojen
sisällöllisinä heikkouksina nähtiin puutteellinen perehdytys kodin ja koulun yhteistyöhön sekä
erityisoppilaiden kanssa työskentelyyn.
Tutkimus antoi aihetta tutkia noviisiopettajien työtyytyväisyyttä laajemmin tulevaisuudessa. Erityisesti
perehdytyksen merkitys aloittelevien opettajien työtyytyväisyyteen olisi tärkeä lisätutkimuskohde.
|
|---|