| Summary: | Tässä tutkimuksessa on tavoitteena selvittää, millaisia käsityksiä peruskoulun oppilaanohjaajilla
on oppilaan itsetuntemuksen tukemisesta osana 7-9 luokkien oppilaanohjausta. Tarkoituksena
on kuvata, mitä itsetuntemuksen tukeminen peruskoulun oppilaanohjauksessa on, millä tavoin
sitä toteutetaan ja miksi itsetuntemuksen tukeminen ymmärretään osaksi ohjaustyötä. Itsetuntemus
toimii pohjana päätöksenteossa ja erilaisissa elämän valintatilanteissa, joihin jatkokoulutusvalinta
peruskoulun yhdeksännellä luokalla lukeutuu.
Tutkimusaineisto kerättiin haastattelemalla yhteensä kuutta peruskoulussa työskentelevää oppilaanohjaajaa.
Oppilaanohjaajat olivat eri-ikäisiä ja heillä oli vaihteleva määrä työkokemusta takanaan,
lyhimmillään 7 vuotta ja pisimmillään 26 vuotta oppilaanohjaustyössä. Haastatteluissa
käytetty teemahaastattelurunko muodostettiin tutkimuskysymysten pohjalta. Aineiston analyysi
toteutettiin käyttäen grounded theory menetelmää, jonka avulla haastatteluaineistosta muodostettiin
ilmiötä kuvaava kategoriarakenne.
Tutkimuksessa selvisi, että oppilaanohjaajat omasivat ohjauksellisen orientaation itsetuntemuksen
tukemiseen. Oppilaanohjaajat toimivat aktiivisesti edistääkseen oppilaantuntemusta, pyrkivät
hahmottamaan itsetuntemuksen käsitettä toimien erilaisten peruskoulun tarjoamien mahdollisuuksien
ja rajoitteiden välimaastossa. Oppilaan näkökulmasta itsetuntemuksen lisääntyminen
on autonomisuuden opettelua ja itsetuntemusprosessin läpikäymistä murrosiän kasvuvaiheiden
keskellä. Itsetuntemuksen tukeminen on yhteistyötä, jossa oppilaanohjaaja pyrkii edistämään
oppilaan oppimisprosessia dialogisessa suhteessa.
Ohjaajan itsetuntemukseen painottuva ohjauksellinen orientaatio ja yhteistyö oppilaan kanssa
ovat avaimia itsetuntemuksen tukemiseen peruskoulussa. Tavoitteena itsetuntemuksellisen prosessin
läpikäymisessä on koulutuspäätöksen synnyttäminen, jonka yhteydessä oppilasta autetaan
kasvamaan autonomisuuteen ja kiinnostumaan omasta itsestään ja tulevaisuudestaan.
|
|---|