| Summary: | Käsittelen tutkimuksessani itse kehittämäni lavastettavan valokuvan mahdollisuuksia taidekasvatusmenetelmänä. Menetelmälleni ominaista on, että se hyödyntää siirto-objektia, eli trasitionaaliobjektia kuvan päähenkilönä, jonka kautta teemaan perehdytään. Menetelmälleni on erityistä se, että ryhmääni osallistuva kuvaaja pysyy koko ajan kameran takana ja saa päättää itse kuvaan kuuluvista symbolisista elementeistä. Kuvasta valoon -projektin aikana olen taiteilijana itse määrittänyt transitionaaliobjektiksi mallinuken jalat, jotka aseteltiin jokaiseen paikkakuvaan. Tutkimuksesnäkökulmassani perehdyn raportoimaan saamistani tuloksista työpajan aikana, suhteuttamaan omaa tutkimustani suhteessa muihin vastaavanlaisiin taidekasvatusmenetelmiin, sekä rakentamaan tutkimukseni pohjalta toimivan menetelmäoppaan, joka löytyy tutkimukseni liitteistä.
Tutkimukseni on taiteellinen tutkimus, jonka teoreettisena pohjana käytän yhteisötaiteen ja paikkasidonnaisen taiteen määrittelyjä. Psykologiasta olen poiminut Winnicottin transitionaaliobjektin käsitteen tutkiessani transitionaaliobjektia mahdollisuutena taiteellisessa työskentelyssä. Pohdin myös tutkimukseni suhdetta taideterapiaan. Tutkimukseni tarkoitus ei ole olla taideterapiaa ja menetelmää voi käyttää ilman taiteilijan tai psykologin koulutusta. Perustelen tutkimukseni aikana omia valintojani työpajassani, sekä pohdin kriittisesti mitä olisi pitänyt tehdä toisin tai mitä korostaa lisää. Analysoin menetelmääni työpajojen aikana tekemieni huomioiden ja haastattelujen pohjalta. Keskityn erityisesti Kuvasta valoon -työpajani rakenteeseen ja pohdin mikä siitä tekee erityisen.
Tutkimukseni on toteutettu nuorille mielenterveyskuntoutujille ja lastensuojelun jälkihuollon asiakkaille huhti- ja toukokuussa 2014 ja ryhmään osallistui viisi ihmistä, sekä minun lisäkseni kaksi ohjaajaa.
|
|---|