| Summary: | Tässä pro gradu-tutkielmassa tarkastellaan viiden 15-vuotiaan dysfasiaoppilaan ruotsin kielen opiskelua. Oppilaat ovat erityisluokalla ja opiskelevat ruotsia 1-2 tuntia viikossa. Tutkielmassa tarkasteltiin, mitä mieltä oppilaat ovat ruotsin kielestä sekä sen opiskelusta. Tarkoituksena oli myös selvittää oppilaiden ruotsin kielen osaamista ja suhtautumista siihen.
Tutkimusmenetelmä oli kvalitatiivinen. Tutkimusaineisto kerättiin vuoden 2013 keväällä. Tutkimusmetodeina olivat oppilaiden ja opettajan haastattelut ja keskustelut sekä opetuksen seuraaminen.
Tutkimuksessa selvisi oppilaiden heikot ruotsin kielen taidot sekä heidän asenteensa ruotsia kohtaan sekä opettajan käyttämät metodit opetuksessaan. Oppilaat suhtautuvat ruotsin kieleen ja sen opiskeluun negatiivisesti. Opettaja painotti opetusmetodeissa rauhallisuutta, pitkäjänteisyyttä, sopivan hidasta tempoa puheessa, asioiden toistamista, sekä sitä että puhutaan enemmän kuin kirjoitetaan, ja että puhutaan enemmän suomea kuin ruotsia.
Tutkimuksesta selvisi, että oppilaiden oma asenne vaikuttaa opittavan kielen osaamiseen. Oppilaiden mielenkiinnon puute ruotsin kieltä kohtaan sekä heidän heikot kielitaitonsa johtavat turhautumiseen, joka puolestaan saa ruotsin kielen tuntumaan täysin turhalta kieleltä.
|
|---|