| Summary: | Vanhemmuudella voidaan viitata moneen asiaan. Tutkimusta on tehty siitä jo kauan
ja monella tavalla, keskittyen esimerkiksi vanhempien toimintaan, ympäristöön,
genetiikkaan tai siihen, miten lapsi kokee vieraan ympäristön (Collins, Maccoby,
Steinberg, Hetherington & Bornstein 2000, 218). Uudemmissa tutkimuksissa on
keskitytty usein johonkin spesifimpään vanhemmuuteen vaikuttavaan asiaan, kuten
vaikkapa ADHD-lapsen vanhemmuuteen. Tässä työssä ääni annettiin vanhemmalle.
Tutkimukseni mielenkiinnon kohteena oli vanhemmuus vanhempien näkökulmasta.
Tutkin sitä, millaisena vanhemmat näkevät oman vanhemmuutensa. Tarkemmin olin
kiinnostunut siitä, millaisia diskursseja ja subjektipositioita varhaiskasvatusikäisten
lasten vanhempien tuottamista kirjoitelmista oli löydettävissä.
Keräsin aineistoksi kirjoitelmia. Tutkimusaineistoni koostui kahdestakymmenestä
vanhempien kirjoitelmasta. Aineistoani lähestyin diskurssianalyysillä, jossa
teoreettis-metodologisena viitekehyksenä on sosiaalinen konstruktionismi.
Tutkimuksen tuloksiksi hahmottui kuusi vanhemmuuden diskurssia: normipuhe,
prosessipuhe, tavoitetietoisen vanhemmuuden diskurssi, huolipuhe, voimaannuttavan
vanhemmuuden diskurssi ja kiintymyspuhe. Normipuheessa vanhemmuus on
odotusten mukaista ja luontevaa. Prosessipuheessa vanhempi uusintaa omien
vanhempiensa vanhemmuutta ja kehittää niiden perusteella omaansa tähän aikaan
sopivaksi. Tavoitetietoisessa diskurssissa vanhempi on asettanut vanhemmuudelleen
useita tavoitteita, joita hänen tulee vanhempana saavuttaa. Huolipuheessa vanhempi
on epävarma vanhempana toimimisessa ja pitää sitä vaativana. Voimaannuttavan
vanhemmuuden diskurssissa vanhempi ihailee ja myötäelää lapsuutta. Samalla
vanhemmuudesta rakentuu merkittävä osa elämää. Kiintymyspuheessa vanhempi on
läsnä ja haluaa suojella lasta.
Jokaisessa edellä mainitussa diskurssissa vanhempi asettui subjektipositioon.
Nimesin positiot seuraavasti: ajautuja-, tiedostava, suorittaja-, huolehtija-, saaja- ja
kiintynyt vanhempi. Ajautujavanhempi on tyypillisinä pitäminään elämänvaiheiden
kautta päätynyt vanhemmaksi. Tiedostava vanhempi kyseenalaistaa ja prosessoi
omaksumaansa tietoa ja omia kokemuksiaan ja toteuttaa vanhemmuuttaan niiden
pohjalta. Suorittaja-vanhempi keskittyy tavoittelemaan vanhemmuudelleen
asettamiaan monenlaisia tavoitteita. Huolehtija-vanhemmalle kohdistuu ulkopuolelta
vaatimuksia ja vanhemmuudesta suoriutuakseen on hänen huolehdittava useista
asioista. Saaja-vanhemmalle vanhemmuus on voimavara. Kiintynyt vanhempi
puolestaan toteuttaa vanhemman velvollisuuksiaan mielihyvin, omasta tahdostaan ja
halustaan.
|
|---|