| Yhteenveto: | Tämän tutkimuksen tavoitteena oli kartoittaa, minkälaisia käsityksiä työpajanuorilla
oli ohjauksesta sekä miten ohjaus oli heitä tukenut. Tutkimuksessa pyrittiin myös
saada tietoa, mitkä ovat ohjauksen hyvät elementit ja miten ohjausta voisi kehittää
nuorten mielestä.
Tutkimuksen lähestymistapa oli fenomenografinen. Aineistonkeruumetelmänä
käytettiin teemahaastatteluja ja tutkimusta varten haastateltiin kahdeksaa työpajanuorta.
Aineiston analyysimenetelmänä käytettiin aineistolähtöistä sisällönanalyysiä.
Tutkimuksen tulokset osoittavat, että suurimmalla osalla tutkittavista oli kouluissa
ja työvoimatoimistossa olevasta ohjauksesta kielteinen tai neutraali kokemus.
Kielteiseen kokemukseen liittyi ohjaajan kiire, epäkunnioittava asenne, luottamuspula
tai he kokivat, etteivät saaneet tarpeeksi tietoa. Toisaalta tutkittavia oli ohjattua
eteenpäin, varsinkin työvoimatoimistosta oli ohjattu nopeasti työpajoille.
Työpajoista tutkittavilla oli myönteinen kokemus, johon liittyi tunne kokonaisvaltaisesta
ohjauksesta. Työpajat tarjosivat hyväksyvän yhteisön ja mielekästä tekemistä.
Ohjaajat koettiin luotettavaksi ja ohjattavat olivat hyvin sitoutuneita toimintaan.
Työpajojen aikana tutkittavissa oli tapahtunut henkistä kasvua ja oma tulevaisuus
oli selkeytynyt: suurin osa oli hakenut kouluun tai työkokeiluun. Tulevaisuuteen
suhtauduttiin toiveikkaasti, koska oma suunta oli löytynyt.
Työpajanuorten mukaan ohjauksen ja avun pyytämiseen pitäisi olla matala
kynnys, johon liittyi helppo ja nopea saatavuus. Avun pyytämisen tulisi olla arkipäiväistä.
Ohjaussuhteen toivottiin perustuvan ajan kanssa syntyneeseen luottamukseen
ja ohjauksen tavoitteena olevan ohjattavan itsetuntemuksen lisääntyminen. Työpajat
ja etsivä nuorisotyö koettiin hyviksi avun tarjoajiksi.
|
|---|