| Summary: | Pro gradu -työssäni tutkin vuoronsisäisiä itsekorjauksia äänitetyissä puhekokeen vastauksissa.
Itsekorjauksilla editoidaan omaa puhetta ja oman puheen korjaamiseen orientoituminen on
erityisen odotuksenmukaista koetilanteessa. Etnometodologista keskustelunanalyysia soveltaen
selvitän, minkälaisia uudelleenaloituksia Yleisten kielitutkintojen puhekokeeseen osallistujat
ovat tehneet ja kuinka paljon niitä aineistosta löytyy. Lisäksi vertailen keskenään ylemmän ja
alemman keskitason tasoarvion saaneita koevastauksia selvittääkseni, onko näiden tasojen välillä
eroa uudelleenaloitusten määrissä.
Tutkimusaineistonani on Yleisten kielitutkintojen suomen kielen kokeen vastauksia,
jotka on äänitetty kielistudiossa osana keskitason testin puhumisen osuutta. Aineistoni koostuu
60 äänitetystä koevastauksesta, joista puolet on saanut arvosanaksi alemman ja puolet ylemmän
keskitason tasoarvion Yleisten kielitutkintojen 6-portaisen arviointiasteikon mukaan.
Aineistosta löytyi yhteensä 343 uudelleenaloitusta, jotka ryhmittelin eri tyyppeihin.
Suurin osa uudelleenaloituksista oli nollakorjauksia, joissa ei varsinaisesti korjattu mitään.
Varsinaiset korjaukset olivat joko lisääviä, korjaavia tai hylkääviä. Lisäävissä korjauksissa
lisättiin jotain korjausta edeltäneeseen ilmaukseen, korvaavissa taas korvattiin jokin ilmaus tai
sen osa toisella. Hylkäävissä korjauksissa ei toistettu mitään elementtejä korjattavasta, vaan
tuotettiin täysin uusi ilmaus. Korjauksista eniten löytyi korvaavaa tyyppiä olevia itsekorjauksia,
joiden osuus kaikista itsekorjauksista oli 64 % alemmalla tasolla ja 74 % ylemmällä tasolla.
Taitotasojen väliltä löytyi pieniä eroja. Korjaamista oli hieman enemmän ylemmän keskitason
koevastauksissa.
Joitakin editointikeinoja keskitason kokeeseen osallistujat eivät käyttäneet juuri
ollenkaan. Suomen kielelle ominaista itsekorjauksen aloituspartikkelia eiku käytettiin vain
yhdessä itsekorjauksessa, vaikka äidinkielisen puheessa se olisi aiempien tutkimusten
perusteella paljon taajemmassa käytössä.
|
|---|