| Yhteenveto: | Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan sitä, millaisena luomu julkisissa asiakirjoissa ja laajemmin Suomen maatalouspolitiikassa nähdään. Tutkielman lähtökohtana on, että hallitusohjelmasta 2011 käynnistyi eräänlainen hallinnollinen projekti lisätä kotimaisen luomutuotannon osuutta kotimaisessa ruoantuotannossa. Tutkielman tavoitteena on selvittää, millaisia tavoitteita ja toimenpiteitä julkisesti merkittävissä asiakirjoissa on esitetty luomutuotannon edistämiseksi ja miten hallitusohjelman tavoitteet aiotaan saavuttaa. Hallitusohjelman lisäksi aineistoksi on valikoitunut yhdeksän joko osin tai täysin luomua käsittelevää asiakirjaa, joissa kaikissa luomun edistämiselle on asetettu jokin tavoite. Tutkielma on laadullinen ja aineisto on analysoitu teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoin.
Tutkielman yhtenä tavoitteena on tuottaa lisätietoa luomun suunnitelmallisesta edistämisestä. Tutkimusasetelman kannalta mielenkiintoinen teoreettinen lähtökohta on, että tavoitteet luomun edistämisestä voidaan nähdä ristiriitaisina luomun ideologialle. Tutkimustietoon nojaten luomua voidaan kuitenkin pitää uusproduktivistisena tuotantomuotona, jonka mukaan luomutuotannossa voidaan kestävän kehityksen tavoittelun ohella pyrkiä myös mahdollisimman laajaan tuotantoon. Luomu perinteiselle maataloudelle vaihtoehtoisena ruoantuotantomuotona sijoittuu myös ekologisen modernisaation toimintakenttään. Keskeisenä tutkielmassa on tarkastella sitä, ilmentävätkö luomu ja luomun edistämistavoitteet heikkoa vai vahvaa ekologista modernisaatiota eli biotaloudellista vai ekotaloudellista paradigmaa.
Tutkimustulokset osoittavat, että kaikki aineiston asiakirjat tähtäävät luomun edistämiseen ja siten tukevat hallituksen tavoitteiden saavuttamista. Tutkielman tulokset osoittavat, että hallituksen luomun edistämistavoitteisiin pyrkiminen on määrätietoista. Keskeinen havainto tutkielmassa on, että luomun haasteet eivät ole muuttuneet kahden viime vuosikymmenen aikana, joten tavoitteiden saavuttamiseksi luomun edistämistyössä tulee onnistua ratkaisemaan näitä haasteita.
Yksi tutkielman johtopäätöksistä on, että Suomen maatalouspolitiikassa on jatkossa tehtävä selkeitä valintoja sen suhteen, miltä osin toimintaa halutaan suunnata biotalouden, ja miltä osin ekotalouden suuntaan. On tärkeää huomata, että biotalouden edistäminen ja luomun edistäminen voidaan osittain nähdä toisilleen vastakkaisina.
|
|---|