| Yhteenveto: | Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan Taloudellisen kehityksen ja yhteistyön järjestöä (OECD), sen toimintaa poikkikansallisessa hallinnassa ja sen kansalaisyhteiskuntanäkemystä. Julkisten palvelujen järjestäminen ja tuotanto ovat monenlaisten paineiden alaisina, ja niissä on alettu korostaa kansalaisyhteiskunnan ja kansalaisten roolin kasvattamista. Tutkielman tehtävänä on selvittää OECD:n kansalaisyhteiskuntanäkemystä sen pohjalta, miten järjestö käsittelee julkisten palvelujen yhteistuotantoa, jossa kansalaisyhteiskunnan toimijoilla ja kansalaisilla on merkittävä rooli.
Tutkielman aineistona on OECD:n raportti, jossa on kartoitettu järjestön jäsenmaissa esiintyviä yhteistuotantokäytänteitä. Menetelmänä on käytetty diskursiivisesta institutionalismista johdettua kehysanalyysin muotoa, jossa tarkastellaan kuinka politiikkaideoita argumentoidaan ja saadaan poliittisesti hyväksyttävämmiksi. Kehysanalyysin kautta raportista tarkasteltiin, millaisia hyötyjä näistä yhteistuotantokäytänteistä nostettiin esille, eli miten yhteistuotantoa kehystettiin raportin lukijoille. OECD:n ajatusmaailmaa ja kansalaisyhteiskuntanäkemystä arvioitiin muodostuneiden kehysten ja tutkimuskirjallisuuden pohjalta.
OECD kehystää yhteistuotantoa yksilöllisen ja yhteisöllisen toimijuuden vahvistumisella, paranevilla päätöksentekoprosesseilla, palvelujen laadulla sekä yhteistuotannon positiivisilla vaikutuksilla palvelujen kustannuksiin. Raportin taustalla piilevä ajatusmaailma viittaa inklusiiviseen liberalismiin, jossa yksilöitä pyritään tukemaan yhteiskunnallisten muutosten keskellä kykyjen kehittämisen, sosiaaliturvan ja yhteisöpohjaisen tuen kautta, mutta joka saattaa depolitisoida yhteiskunnallisia ongelmia. Kansalaisyhteiskunta taas esitetään raportissa uusliberalistisella tai elitistisellä tavalla, jossa kansalaisyhteiskunnan nähdään korvaavan tai täydentävän palveluja joihin valtioilla ei enää ole varaa.
Kansalaisyhteiskunnan toimijat kuitenkin voisivat hyödyntää raporttia omassa toiminnassaan. Yhteistuotantoa on kehystetty muillakin kuin kustannuksiin liittyvillä tavoilla, mitä kansalaisyhteiskunnan toimijat voivat hyödyntää. Lisäksi eri toimijat voivat tuoda esille yhteiskunnallisia ongelmia joihin yhteistuotannolla ei pystytä vastaamaan, kuten esimerkiksi inklusiivisen liberalismin ongelmakohtia. OECD:n monimuotoisesta tiedontuotannosta voisi siis olla hyötyä monenlaisille toimijoille: sekä hyödyntäjille että kyseenalaistajille.
|
|---|