| Yhteenveto: | Demokratian kehitys on huolestuttanut suomalaisia pitkään. Alenevat äänestysprosentit ja vaisu osallistuminen yhteisten asioiden hoitoon ovat saaneet aikaan sen, että Suomen valtiohallinnossa on paneuduttu voimakkaasti demokratian ongelmien kartoittamiseen ja suotuisan kehityksen aikaansaamiseen. Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää kuntaliitosargumentaatiota vuosien 2011–2014 ajalta entisen Vihannin kunnan valtuuston pöytäkirjoista, paikallislehdistä ja kuntalaisten kommenteista sosiaalisessa mediassa. Ensiksi tarkastelun kohteena ovat argumentaatiot puolesta ja vastaan, kun kyseessä on Vihannin eteläosien liittäminen Oulaisten kaupunkiin. Toiseksi pureudutaan siihen, millaisena demokratia kuntaliitoskontekstissa esiin nousseiden diskurssien perusteella esiintyy. Näitä asioita peilataan valtiohallinnon demokratiahankkeisiin.
Tutkimuksen metodologiset ratkaisut perustuvat sosiaalisen konstruktionismin perinteeseen, ja tässä tapauksessa diskurssianalyysin kriittiseen versioon, jonka mukaan kieli kiinnittää itseensä ideologisia vivahteita todellisuutta rakentaessaan. Diskurssianalyysi on yksi kirjoitettuun ja puhuttuun kielenkäyttöön kohdistuva laadullisen tutkimuksen menetelmä, jossa em. aineisto otetaan tutkimuskohteeksi sellaisenaan. Lisäksi tutkimuksessa käytetään hieman etnografista menetelmää, sillä osallistuva havainnointi edellyttää tutkijan aktiivista panosta ja läsnäoloa. Etnografinen menetelmä tarkoittaa tapahtumien mukana elävän henkilön liikkumista kentällä, mutta toisaalta myös tarvittaessa tapahtuvaa kentälle pujahtamista ja asioiden havainnointia.
Tutkimustuloksiksi muodostui kolme metadiskurssia: tervehdyttämisen diskurssit, ylivallan ja vaihtoehdottomuuden diskurssit sekä demokratian diskurssit. Tervehdyttämisen diskurssit rakentuivat talous-, kuntarakenne- ja palveludiskursseista, ja tervehdyttämisen kahdesta vastakkaisesta olomuodosta kuntakokoa suurentamalla tapahtuva suotuisa kehitys on saavuttanut hegemonisen aseman kuntaliitoskeskustelussa. Ylivalta ja vaihtoehdottomuus sisältävät uskomuksien, tiedon ja lupauksien aladiskurssit. Argumentoinnit tapahtuivat 1960-luvulle jämähtäneinä. Demokratian diskurssit toivat esiin demokratian puutteet ja sen toteutumiseen asetetut toiveet, jotka näyttäytyivät samanlaisina valtiohallinnon demokratiatavoitteiden kanssa. Toteutunut demokratia oli kuitenkin suurten keskusten ja rakenteiden demokratiaa, mikä aiheutti pettymyksen tunteita ja myös passivoi ihmistä.
|
|---|