| Summary: | Tarkastelen tutkielmassa vuonna 1972 julkaistun Kasvun rajat -raportin poliittisen argumentaation rakentumista. Erityisenä tarkastelun kohteena on miten raportti liikkuu ja pyrkii määrittämään poliittista tilaa ja aikaa. Raportti synnytti julkaisunsa jälkeen debattia omalla analyysillaan talouskasvun potentiaalisista tulevaisuuksista. Raportin synnyttämää debattia käydään läpi tieteellisten kommentaariartikkeleiden kautta. Nämä avaavat näkökulman siihen, miksi raportti on tieteellisen antinsa lisäksi myös poliittinen teos.
Raportin analyysivälineinä käytän pääsääntöisesti Kari Palosen polit-sanastoa yhdistettynä Max Weberin käsityksellä vallasta ja sen mahdollisuuksista. Tulkintani mukaan Kasvun rajat -raportti pyrkii kyseenalaistamaan ja politisoi talouskasvuun perustuvan nykytilan nostamalla esiin talouskasvuun liittyviä turvallisuuskysymyksiä politikoiden resurssien loppumiseen perustuvalla uhalla. Raportti esittää vaihtoehtoisen talouspoliittisen tasapainotilan, jossa kasvu on minimaalista.
Tulkitsen raportin näkemystä poliittisesta uhasta Barry Buzanin, Ole Wæverin ja Jaap de Wilden turvallistamisteorian läpi. Vaihtoehtoista poliittista tilaa peilaan puolestaan Isaiah Berlinin positiivisen vapauskäsityksen kautta. Tulkintani mukaan raportti esittää tasapainotilaa nykymuotoisen kulttuurin olemassaolon ehtona ja samalla poliittisen järjestelmän ylläpitäjänä. Tulkintani mukaan rajaamalla talouskasvupolitiikka pois politiikkavaihtoehdoista, raportti pyrkii aktiivisesti muokkaamaan poliittista tilaa ja aikaa sekä ihmisen suhdetta ympäristöön.
|
|---|