| Yhteenveto: | Tämä pro gradu -tutkielma tarkasteli laadullisesti monitulkintaisen naurun
vuorovaikutuksellisia funktioita pariterapia-aineistossa. Tutkielman teoreettinen
viitekehys on sosiaalisessa konstruktionismissa ja diskursiivisessa psykologiassa, ja
menetelmänä käytettiin keskustelunanalyysia. Tutkimus on osa Jyväskylän yliopiston
Relationaalinen mieli -tutkimushanketta. Aineisto koostuu kolmesta Jyväskylän
yliopiston opetus- ja tutkimusklinikalla videoidusta terapia-istunnoista joissa on läsnä
pariskunta ja kaksi terapeuttia, sekä istunnoista tehdyistä litteroinneista. Tutkimus
keskittyy erityisesti asiakkaiden nauruun, koska aiempaa keskustelunanalyyttista
tutkimusta asiakkaiden naurusta psykoterapiakontekstissa on hyvin vähän.
Psykologiassa naurua on tulkittu usein allianssin eli terapeuttisen yhteistyösuhteen
rakentumisen näkökulmasta. Tässä tutkimuksessa havaittiin kuitenkin naurutilanteiden
olevan usein huomattavasti monisyisempiä ja jopa ristiriitaisia. Aineistossa
monitulkintaisen naurun havaittiin liittyvän kasvojen suojeluun ja etäisyyden ottoon,
erimielisyyksien ja odotuksenvastaisten puheenvuorojen ilmaisemiseen sekä
puheenvuorojen antamiseen ja ottamiseen. Pariterapiatilanteen institutionaalisuus näkyy
naurujen organisoinnissa. Monitulkintaisuus rakentui tutkituissa vuorovaikutustilanteissa
muun muassa arkaluontoisuuden ilmaisemisen, ilmeiden ja eleiden sekä itse naurun
kautta. Kaikki tämän tutkimuksen tulokset vahvistavat aiemman naurututkimuksen
havaintoa siitä, että nauru on vuorovaikutuksessa tarkoin organisoitu ja monivivahteinen
väline. Tutkimus rikastaa aiempaa tutkimustietoa naurusta muun muassa osoittamalla
miten moninaisesti asiakkaiden nauru liittyy monenvälisessä vuorovaikutustilanteessa
kasvojen suojeluun sekä puhetekojen hienosäätöön, ja miten nämä kietoutuvat tilanteen
institutionaalisuuteen.
This Master’s thesis was a qualitative study about the interactional functions of
ambiguous laughter in couples therapy. The framework of the study lies in social
constructionism and discursive psychology, and the method used is conversation analysis
(CA). This study is a part of the research project Relational Mind, conducted at the
Psychology department within the University of Jyväskylä. The material consists of three
videotaped therapy sessions held at the Psychotherapy Training and Research Centre. The
sessions were also transcribed according to the CA method. The participants of the
sessions are one middle-aged couple and two therapists. The study concentrates on the
laughter of the clients, as there are few previous studies about the laughter of clients in
the context of psychotherapy.
In psychology laughter has often been interpreted via the construction of therapeutic
alliance. In this study it was found however that the situations involving laughter are
much more complex and even contradictory. The ambiguous laughter in this study was
found to be entwined with facework, creating distance, expressing disagreements and
dispreferred adjacency pairs as well as giving and taking the floor. The institutional
nature of couples therapy was also visible in how laughter was organized in speech.
The ambiguity in the interactional situations in this study was constructed via
expressing the delicateness of the subject, facial expressions, gestures and laughter. The
results confirm the assumption of previous laughter studies: laughter is a highly
organized medium and rich in nuances. This study enriches previous knowledge about
laughter by showing how diversely the laughter of the clients is connected with facework
and with fine adjusting speech acts in multilateral interactional settings, and how all this
is entwined in the institutional nature of psychotherapy.
Keywords: Conversation analysis (CA), interaction, case study, laughter, facework,
institutional interaction
|
|---|