| Yhteenveto: | Tutkimuksessa selvitettiin nuorten ja kokeneiden opettajien kokemuksia kodin ja koulun välisestä yhteistyöstä. Kodin ja koulun yhteistyötä on selvitetty asenteiden ja käytäntöjen näkökulmasta, mutta tutkimuksesta on puuttunut kriittisempi ote. Tämä tutkimus tuo uutta näkökulmaa aiheeseen tarkastelemalla nuorten opettajien kokemuk-sia yhteistyöstä sekä vertailemalla nuorten ja kokeneiden opettajien kokemuksia. Tuomme esiin myös vuorovaikutuksen näkökulman kodin ja koulun välisessä yhteis-työssä, jota ei myöskään ole aikaisemmin juurikaan tutkittu.
Tutkimuskysymyksemme olivat: 1. Mitä kodin ja koulun välisen yhteistyön muotoja opettajat mainitsevat haastatteluissa? 2. Millaisena opettajat kokivat kodin ja koulun välisen yhteistyön? Tähän kysymykseen sisältyvät perustelut käytetyille yhteis-työvälineille, yhteistyöhön liittyvät tunteet, kokemukset vanhemmista sekä mahdolliset yhteistyön ongelmat. 3. Millaisena opettajat kokivat opettajan ja vanhempien välisen vuorovaikutuksen? 4. Onko nuorten ja kokeneiden opettajien kokemusten välillä eroja?
Aineisto kerättiin haastattelemalla viittä iältään 24–29 -vuotiasta luokanopetta-jaa sekä viittä 47–55 -vuotiasta luokanopettajaa. Aineiston analysoinnissa käytettiin laadullista sisällönanalyysia.
Tulokset paljastivat, että haastateltavilla oli käytössään monia eri välineitä, joista yleisimpinä Wilma ja puhelin. Opettajat kokivat vanhempien välillä olevan eroja. Eniten näitä eroja mainittiin vanhempien aktiivisuudessa lapsensa koulunkäyntiä koh-taan. Vanhempien kohtaamiseen liittyi jännittämistä etenkin uran alkuvaiheessa, mutta opettajat kuitenkin kokivat vanhempien suhtautuvan heihin positiivisesti. Kahdeksan kymmenestä haastatellusta koki, ettei suuria ongelmia yhteistyössä ollut ilmennyt. Nä-mä opettajat mainitsivat yksittäisiä erimielisyyksiä, jotka eivät kuitenkaan olleet vaikut-taneet yhteistyön jatkumiseen negatiivisesti. Kaksi kertoi ongelmia syntyneen esimer-kiksi maahanmuuttajaperheen kanssa toimiessa tai opettajan ja vanhempien kasvatusnä-kemysten eroavaisuuksista. Opettajat kokivat saaneensa tukea yhteistyöhön sekä työyh-teisöstä että kokemuksen kautta. Koulutuksesta saadun tuen määrä taas koettiin melko vähäiseksi. Eroja nuorten ja kokeneiden opettajien havaintojen ja kokemusten välillä oli melko vähän. Niitä ilmeni erityisesti puheessa kirjallisesta viestinnästä. Jatkossa olisi mielenkiintoista tutkia esimerkiksi rehtorin roolia yhteistyön tukijana sekä tarkastella lähemmin opettajan ja vanhempien välistä viestintää.
|
|---|