| Yhteenveto: | Tutkielma on kohdistettu lastensuojelussa tehtävään sosiaalityöhön. Tutkimus keskittyy
biologisten äitien kokemuksiin lastensa huostaanotoista. Tutkimus on aineistolähtöinen ja
rakentuu viiden äidin kertomuksesta lapsensa huostaanotosta. Tutkimuksen tarkoituksena
on tarkastella äidin asemaa auttamisjärjestelmässä, kun lapsi on huostaan otettu, äitien
kokemuksista käsin. Empiirisen aineiston hankinnassa on käytetty syvähaastattelua.
Aineiston analyysissa on otettu avuksi sekä kvalitatiivista aineistolähtöistä
sisällönanalyysiä että narratiivista analyysiä.
Tutkielman tutkimusote on narratiivinen ja tutkimuksen käsitys tiedontuotannosta ja
kertomuksista perustuvat sosiaaliseen konstruktionismiin. Tutkimus kiinnittyy kriittisen
sosiaalityön teoriaan ja kokemustiedon tutkimukseen sosiaalityössä.
Analyysitulokset osoittavat että äidit olivat kokeneet monia epäkohtia liittyen lapsensa
huostaanottoon. Äidit kokivat että heitä syyllistettiin ja että heidät leimattiin huonoiksi
äideiksi. Heidän äitiyttään oli aliarvostettu ja rajoitettu. Huostaanoton astuttua voimaan
äidit saivat vain vähän ulkopuolista tukea. Äidit toivoivat kunnioittavaa ja tasavertaista
kohtelua sosiaalityössä.. He toivoivat että heidän mielipiteitään arvostettaisiin, ja he
peräänkuuluttivat kokonaisvaltaista näkökulmaa sosiaalityöhön.
Tutkimuksen keskeiset analyysitulokset osoittavat että huostaanotetun lapsen äiti nähdään
`toisena´ sosiaalityössä, hänen äitiyttään marginalisoituu ja hän saa toisarvoisen aseman
auttamisjärjestelmässä suhteessa työntekijöihin sosiaalityössä ja sijaisvanhempiin.
Suhtautuminen äiteihin `toisina´ sosiaalityössä ja heidän toisarvoinen asemansa
auttamisjärjestelmässä uhkaavat äitien osallisuutta sosiaalityössä. Tutkimuksen lopussa
käydään keskustelua äitien osallisuuden merkityksellisyydestä sosiaalityössä.
|
|---|