| Summary: | TIIVISTELMÄ
DIFFÉRANCEN TEKO
Performatiivisuus Jacques Derridan filosofisessa kirjoituksessa
Mari Laaksonen
Filosofia
pro gradu-tutkielma
Yhteiskuntatieteellinen laitos
Jyväskylän yliopisto
Ohjaajat: Olli-Pekka Moisio ja Jussi Backman
Syyslukukausi 2014
59 sivua
Tässä tutkielmassa sovellan J.L. Austinin performatiivisuuden käsitettä ranskalaisfilosofi
Jacques Derridan muotoileman différancen käsitteen analyysiin fonosentrismin kritiikin sekä
strategisen kirjoituksen konteksteissa.
Performatiivin käsitteen tausta on J.L. Austin tekemässä erottelussa performatiivisten ja
konstatiivisten lausumien välille. Konstatiivit viittaavat lausumiin, jotka kuvailevat jotakin
asiantilaa. Performatiiviset ilmaukset viittaavat sen sijaan kielellisen ilmauksen
toiminnalliseen ulottuvuuteen, ja ovat esimerkiksi kehoituksia tai käskyjä. Austin muotoili
käsitteensä alun perin puhutun kielen analyysiin pitkälti rakentuneissa sosiaalisissa tilanteissa.
Jonathan Cullerin sekä Jacques Derridan kommenttien kautta pyrin tutkielmassani
lähestymään kysymystä siitä, miten performatiivin käsitettä voitaisiin soveltaa tekstuaalisessa
ympäristössä.
2
Fonosentrismi viittaa Derridan analysoimaan, filosofian traditiossa toistuvaan puheen ja
kirjoituksen väliseen hierarkiseen vastakkainasetteluun, jossa puhe mielletään ensisijaiseksi,
ja kirjoitus puheen kuvaksi. Tutkielmassani käyttämä dekonstruktion tai strategisen
kirjoituksen käsite on Derridan varhainen muotoilu. Tässä muotoilussa dekonstruktio nähdään
kaksivaiheisena prosessina, joka kulkee hierarkisen vastakkainasettelun kääntävän
”nurinkääntämisen vaiheen” sekä filosofisten kentän dekonstruktiivisen uudelleen
järjestämisen kautta. Toiselle vaiheella on olennaista, että se pystyy jollain tavoin
perustelemaan eroamisen dekonstruoitavalta kentältä. Suhteessa näihin kahteen käsitteeseen
analysoin Derridan différancen performatiivista luonnetta.
Uudissanan différance muotoilu perustuu ääntymättömään eroon sanan différance ja ranskan
kielen eroa tarkoittavan sanan différence välillä. Äänteellinen puhe ei pysty tuottamaan
kielellistä erottelua käsitteiden välillä, vaan puhuttu muoto joutuu aina viittaamaan
kirjoittettuun muotoon. Suhteessa fonosentriseen traditioon – eli puheen ja kirjoituksen
väliseen hierarkkiseen vastakkainasetteluun, jossa puhe arvotetaan kirjoitusta korkeammalle –
différancen voidaan nähdä kääntävän ympäri puheen ja kirjoituksen välisen hierarkian.
Toisaalta différance järjestää kenttää tavalla, joka tekee hierarkkisen ja binaarisen suhteen
mahdottomaksi. Différancen asettuminen filosofiassa toistuvien vastakkainasettelujen, kuten
puhe-kirjoitus, läsnäolo-poissaolo, olennainen-marginaalinen, tuolle puolen tuottaa
filosofisten käsityksen kentälle tilan, jota ei ollut ennen différancen ilmaantumista, ja joka ei
enää ole ymmärrettävissä tradition vastakkainasetteluista käsin. Pyrin tässä tutkielmassa
käsitteellistämään tätä kirjoituksen toimintaa performatiivisuuden kautta.
|
|---|