| Summary: | Tässä tutkimuksessa tarkastellaan The New York Timesinesittämää kuvaa kommunismista
kylmän sodan aikana 1939-1985. Kylmä sota oli poliittinen ja taloudellinen, mutta erityisesti
myös ideologinen konflikti kapitalistisen ja kommunistisen maailman välillä. Koska
sotavoimien käyttö ei tullut ydinsodan riskin vuoksi kysymykseen, yrittivät osapuolet nujertaa
toisensa kulttuurisella ylivertaisuudellaan. Tärkeimmiksi ”aseiksi” muodostuivatkin siten pian
propaganda ja kulttuurituotteet, sekä ideat ja mielikuvat.
New York Timeson yksi Yhdysvaltain ja koko maailman merkittävimmistä ja
arvovaltaisimmista sanomalehdistä. Sen voi katsoa osallistuneen merkittävänä toimijana
kylmän sodan kamppailuun ”ihmiskunnan sielusta”, mutta myös merkittävänä äänenä
länsimaiseen keskusteluun siitä, mitä kommunismi oli ja mihin se tähtäsi. Tutkimus
tarkastelee New York Timesinluomaa, kriittiseksikin luonnehdittavaa kuvaa kommunismista
ensinnäkin ideologisella tasolla, mutta se analysoi myös kommunismin erilaisia ilmentymiä;
sitä millaisina Timesesitti kommunistiset yhteiskunnat ja valtiot. Tarkastelukohteina ovat siten
esimerkiksi kommunistiset valtiot ja niiden kommunismien erikoisuudet, kuten esimerkiksi
Jugoslavian ”titolaisuus” tai Kiinan ”maolaisuus”, mutta myös abstrakti kommunismin teoria,
joka pohdiskelee maailmankommunismin tilaa tai kommunistisen utopian luonnetta.
Huomattava osa työstä tarkastelee Neuvostoliittoa ja sen saarnaamaa ”ortodoksista
kommunismia”, koska Timesoli kaikista kommunistisista maista eniten kiinnostunut juuri
Neuvostoliitosta.
Tutkimuksesta käy ilmi, että New York Timestarjosi kriittisyydestään huolimatta hyvin
monipuolisen ja kattavan näkökulman kommunistiseen ideologiaan, sekä kommunistisen
maailman tapahtumiin. Tutkimuksen pitkä aikajänne paljastaa myös Timesinmuuttuvan
määrätietoisesta 1950-luvun ”kylmästä sotilaasta” 1970-luvun kriittiseksi ”vallan
vahtikoiraksi”, jonka suhtautuminen kommunismiin oli huomattavasti neutraalimpaa ja
värikkäämpää.
|
|---|