| Summary: | Tämän laadullisen tutkimuksen kohteena ovat lastensuojelun dokumentit. Tutkimustehtävänä
on kuvata ja ymmärtää lapsen hyvinvointia ja osallisuutta lastensuojelun
läheisneuvonpidossa asiakirjojen perusteella. Tutkimuksessa on
mukana 15 lapsen läheisneuvonpidon dokumentit, jotka koskevat 2 -17 vuotiaita
lapsia. Tutkimuksen aineistoa analysoin sisällönanalyysimenetelmän avulla.
Tutkimuksen teoreettisena pohjana ovat käsitykset lapsesta, lapsen hyvinvoinnista
ja osallisuudesta. Tutkin lasten hyvinvointia tarkastelemalla lasten vanhempien
elämäntilannetta. Havaitsin vanhempien elämäntilanteessa esiintyvän
samanaikaisesti haasteita usealla elämän osa-alueella. Lasten hyvinvointia tutkin
lasten hyvinvoinnin vajeiden kautta. Dokumenttien valossa lapsen hyvinvoinnin
vajeiksi muodostuivat puutteellinen vanhemmuus, vanhempien voimattomuus
ja lapsen haitallinen kasvuympäristö. Lapsen hyvinvoinnin vajeiden vaikutukset
näyttäytyivät lapsen laiminlyöntinä, lapsen kehityksellisinä viiveinä,
lapsen rajattomana käyttäytymisenä sekä lapsen syrjäytymisen uhkana. Lapsen
hyvinvoinnin ja osallisuuden suojaaviksi tekijöiksi näyttivät osoittautuvan seikat,
jotka tässä nimeän lapsen kehitysvaiheiksi, lapsen sosiaalisiksi suhteiksi ja sosiaalisiksi
taidoiksi, yksilöllisiksi sosiaali- ja terveyspalveluiksi sekä tiedoiksi lapsen
riskeistä. Lapsen mahdollisuudet osallisuuteen näyttäytyivät muodostuvan
lapsen tapaamisella, tiedon antamisella ja lapsen mielipiteen kuulemisella ja
osallistumisena aikuisen tuen avulla. Sukulaisverkoston säännöllinen yhteydenpito
ja lapsen kanssa oleminen näyttivät edistävän lapsen osallistumista ja vaikuttamista.
Läheisneuvonpidon prosessissa lapsen osallisuuden ja hyvinvoinnin
lisääntyminen näyttivät muodostuvan tiedon saannista, vuorovaikutuksen lisääntymisestä,
verkoston laajentumisesta ja osallistumisen mahdollistamisesta.
Tieto lapsen ja perheen tukitoimista ja niiden järjestämisestä näyttivät auttavan
lasta. Lapsen edistyminen näkyi koulun sujumisena ja käyttäytymisen muutoksena
sekä lapsen kehittymisenä. Perheessä myös roolit selkeytyivät. Läheisneuvonpidon
prosessin aikana tuli esille myös lapsen kiireellisen sijoituksen
tarve, jolloin dokumenttien perusteella vaikutti siltä, että lasta oli suojeltava. Läheisneuvonpidon
työmenetelmään kuuluu lapsen avustajan määrittäminen. Dokumenteissa
ei kuulunut avustajan ääntä lainkaan. Tutkimus osoitti, että lapsi
tarvitsee aikuisten tukea hyvinvoinnin ja osallisuuden mahdollistamiseksi ja läheisneuvonpidon
avulla voitiinkin selvästi aktivoida lapsen verkostoa. Tuloksia
voidaan hyödyntää lapsilähtöisten työkäytänteiden kehittämisessä lastensuojelussa
ja vanhemmille suunnatuissa sosiaali- ja terveyspalveluissa.
|
|---|