Summary: | Pro gradu -tutkielmani tehtävänä on selvittää auktoriteetin rooli Pjotr Kropotkinin filosofiassa, sekä tutkia hänen suhtautumistaan auktoriteettiin. Käytän poliittista luentaa, joka retoriikan tutkimuksen keinona antaa riittävästi vapauksia tutkielmani kysymykseen vastatakseni. Kyseessä on ennen kaikkea kvalitatiivinen tapa toteuttaa tutkielman kysymykseen vastaamista Tarkastelen hänen tuotantoaan vuosilta 1886-1909, joka ajoittuu hänen maanpaossa viettämiensä vuosien 1876-1917 puoliväliin. Tutkielmani aineisto muodostuu valikoimistani teoksista rajaamallani
ajanjaksolla. Tästä ajanjaksosta olen valinnut viisi Kropotkinin tuotannolle keskeistä teosta tai artikkelia, jotka avaavat monipuolisesti hänen ajatuksiaan yhteiskunnasta.
Nostan tutkielmassani esiin Kropotkinin esittämiin ajatuksiin vaikuttaneita ajattelijoita ja ajatuk sia. Huomioin näiden ajatusten samankaltaisuudet ja mahdolliset poikkeamat. Tutkimustulokseni esitän yhteenvetona, jossa käsittelen monipuolisesti saamiani tutkimustuloksia. Huomioin samalla joitakin keskeisimpiä ongelmia, joita Kropotkinin näkemykset voisivat tarkoittaa tarkastellen myös niiden mahdollisuuksia. Olen jäsennellyt tekemiäni huomioita luokittelemalla Kropotkinin
selkeästi korostamat auktoriteetit ja poiminut näihin assosioituvia asioita ja termejä. Tulkitsen erityisesti institutionaalisten auktoriteettien edustaneen Kropotkinille yhteiskunnan ja ihmisten kannalta vahingollista hallitsemista. Näitä vapaudelle vahingollisimpia instituutioita ovat armeija, oikeusjärjestelmä ja laki, rangaistukset, sekä uskonto.
Tutkielmani tulokset osoittavat Kropotkinin vastustaneen institutionalisoituneita auktoriteetteja, muttei kaikkea auktoriteettia. Hän tarjoaa yhteisöllistä avustamista ja vapautta institutionaalisen auktoriteetin korvaajaksi. Tavat ja tottumukset riittävät yhteiskunnan järjestäytymiseksi, jonka Kropotkin todistaa historiaan vedoten. Tutkielman tuloksista voidaan päätellä, ettei Kropotkin
vastustanut kategorisesti kaikkea auktoriteettia. Hänen tavoitteensa on palauttaa valta ihmisille ja hylätä hierarkkinen institutionaalinen auktoriteetti.
|