| Summary: | Nuorisotyöttömyys on vakava kansallinen ja maailmanlaajuinen ongelma. Työttömyys on tutkimusten
mukaan ihmisille tragedia, jolle loi pohjan 1930-luvulla itävaltalaista tehdaskylää tutkinut Marie
Jahoda kehittämällä työttömyyden deprivaatioteorian. Jahodan mukaan työ järjestää aikaa, toimii
sosiaalisten kontaktien, asioiden hallinnan, aktiviteetin ja henkilökohtaisen identiteetin lähteinä
yksilölle. Jahodan mielestä huonompikin työ on parempi vaihtoehto kuin työttömyys ja talouden
heikentymisestä seuraa henkistä kurjistumista ja se rapauttaa yksilöiden välistä vuorovaikutusta.
Tässä tutkimuksessa haastetaan Marie Jahodan deprivaatioteoria teemahaastattelemalla
kahdeksaa 17–24-vuotiasta nuorta, jotka ovat ohjautuneet Työ- ja elinkeinotoimiston
työnhakusuunnitelman jälkeen Euroopan Sosiaalirahaston tukeman nuorille suunnatun projektin
asiakkaiksi pääkaupunkiseudulla. Teemahaastattelu rakentuu Marie Jahodan viiden piilevän osaalueen
mukaan. Tutkimusmenetelmänä käytetään sisällönanalyysia, jonka taustakehyksenä on
holistinen ihmiskäsitys, tapaustutkimuksellisuus sosiaalisessa vuorovaikutuksessa sekä käsitykset
ihmisarvoisesta hyvästä elämästä.
Näillä nuorilla ei ollut vielä muodostunut pitkäkestoista palkkasuhdetta, joten heillä ei
ollut kokemusta siitä, mistä he jäävät osattomiksi, jos heillä olisi ollut vertailupohjana palkkatyön
mahdollistama elämä. Haastateltavilla oli osalla peruskoulun ja lukion jälkeen hankittua ammatillista
koulutusta, mutta he eivät halunneet jatkaa samalla alalla tai he eivät olleet löytäneet sopivia töitä.
Haastateltavilla oli paljon lapsuudessa muotoutuneita riskitekijöitä kuten huostaanotto, eroperhe,
yksinhuoltajuus, perheväkivaltaa sekä muutoin haastava elämäntilanne kuten sairastuminen, muutto
toiselle paikkakunnalle, koulun keskeyttäminen ja määräaikaisia töitä taustalla.
Tutkimuksen tulokset osoittivat, että erilaisista elämäntilanteista huolimatta nuorilla oli
saatavilla arjen järjestämisessä tukea ja he pyrkivät pitämään yllä vuorokausirytmiä. Nuorilla oli
vaihtelevasti sosiaalisia suhteita, joiden ylläpitämistä tuki osaltaan internet ja sosiaalinen media.
Lapsuudessa solmitut ystävyyssuhteet olivat yleensä säilyneet. Kukaan nuorista ei sanonut olevansa
köyhä tai syrjäytynyt. Nuoret peilasivat itseään koulun ja oppimisen kautta. Nuoret toivat esille
vahvuuksiaan ja heikkouksiaan ja eivät suostuneet tekemään mitä tahansa työtä tai käymään koulua,
jos se ei heitä miellyttänyt. Nuoret pyrkivät ponnistelemaan jonkin verran fyysisesti ja olemaan
aktiivisia. Heitä ei erityisemmin kiinnostanut uskonto, politiikka ja yhteiskunnalliset asiat. Nuoret
halusivat toimia omaehtoisesti esimerkiksi internetin kautta. Nuoret eivät olleet kiinnostuneita
yrittäjyydestä vaan halusivat lähinnä normaalin palkkatyön. Jokaisen haastateltavan nuoren kohdalla
vanhempien antama tuki ja malli näyttäytyi eri muodoissa taustalla. Nuoret eivät korostaneet
taloudellisia arvoja vaan omaehtoinen toimiminen oli määräävä tekijä. Nuoret pitivät tärkeänä, että
projektin työntekijät ottivat heihin yhteyttä ja tarjosivat erilaisia vaihtoehtoja tarttua koulutuksiin ja
kursseille. Haastateltavat myös itse etsivät töitä internetin avulla ja jotkut olivat yllättyneitä ettei niitä
koulun jälkeen löytynytkään. Haastateltavat toivat esille, ettei heillä ollut ongelmia päihteiden käytön
suhteen. Tutkimustulokset osoittivat, että näiden haastateltavien nuorten kohdalta Jahodan
deprivaatioteorialle tyypilliset piirteet näyttäytyivät heikosti. Nuorilla oli uskoa sekä koulutuksen ja
työn löytymisen suhteen. Sopimattomaksi tai huonoksi koettu työ tai koulutus ei ollut vaihtoehto
työttömyydelle.
|
|---|