| Yhteenveto: | Pro gradu-tutkielmassani tarkastelen ihanteellisen suomalaisen ihmisen määrittelyä 1920-
luvulla. Ennen kaikkea tutkin kuinka äitejä ohjeistettiin kasvattamaan lapsensa.
Suomi oli juuri itsenäistynyt ja etsi omaa identiteettiään. Vaikka Suomi tahtoi kiinnittyä
moderniin Eurooppaan, pohjaa identiteetille haettiin kuitenkin maaseudulta, sen perinteistä,
arvoista ja ihanteista. Lapsista tuli tärkeä valistuksen ja ihanteiden välittämisen kohde matkalla
kohti modernia kansakuntaa.
Päälähteenäni käytän 1922–1929 vuosien Kotiliesi-lehtiä. Kotiliesi toimii muiden
viestintävälineiden tavoin välillisenä kasvattajana. Lehti välittää kasvatusneuvot äideille ja
niiden takana olevat ihanteet äitien kautta lapsille. Vaikka lehti oli suunnattu kodin naisille,
kirjoitukset koskivat hyvin usein lapsia. Tarkastelun kohteenani on paitsi hyväksytyn
suomalaisen ihmisen ihanne, myös kasvatus, jolla siihen pyrittiin.
Metodeinani käytän retoriikkaa, diskurssianalyysiä sekä kuva-analyysiä. Retorisessa analyysissa
ollaan kiinnostuneita kielellisistä prosesseista. Siinä analysoidaan, miten todellisuuden versioita
pyritään saamaan yleisölle vakuuttaviksi. Diskurssianalyysi on monitahoinen
analyysimenetelmä. Esimerkiksi kriittinen diskurssianalyysi on kiinnostunut siitä, miten
kielenkäyttö otetaan vastaan ja miten se vaikuttaa todellisuuteen. Suuntaus on kiinnostunut
kielenkäytön seurauksellisuudesta ja siitä mitä tekstissä tuotetaan. Tarkastelen myös mitä
visuaaliset kertomukset viestittävät ihanteista.
|
|---|