| Summary: | Viime vuosikymmenien aikana seksuaalivähemmistöjä koskevat puheenaiheet ovat olleet laajasti esillä länsimaisissa medialähteissä. Televisiossa, uutis- ja ajankohtaisohjelmien lisäksi seksuaalivähemmistöt ovat näkyneet myös fiktiivisissä televisio-ohjelmissa. Erityisesti amerikkalaisissa komediasarjoissa esiintyy paljon fiktiivisiä seksuaalivähemmistöjen edustajia. Vaikka kuvaukset vähemmistöhahmoista näissä sarjoissa ovat fiktiivisiä, vaikuttavat ne silti siihen mitä katsojat seksuaalivähemmistöistä ajattelevat. Fiktiivisten representaatioiden laatu on tärkeässä asemassa.
Tämä tutkielma käsittelee homorepresentaatioita ja heteronormatiivisuutta amerikkalaisessa komediasarjassa Happy Endings. Tarkastelen kahdeksaa sarjan jaksoa kriittisesti hyödyntäen kriittistä diskurssianalyysia sekä queer teoriaa. Erityisesti kiinnitän huomiota sarjan homoseksuaaliin hahmoon Max Blumiin sekä siihen, miten sarja haastaa ja vahvistaa yhteiskunnan heteronormatiivisuutta. Selvittääkseni tämän, tarkastelun alaisena ovat sarjan huumori, kuvasto sekä positiointi.
Tutkimustulokseni paljastivat, että Happy Endings sekä haastoi että vahvisti yhteiskunnan heteronormatiivisia ideologioita. Max Blum esitettiin stereotypioista poikkeavana homohahmona ja sarjan huumori muun muassa pilkkasi homostereotyyppejä haastaen näin heteronormatiivista ajattelua. Lisäksi, sarja positioi katsojaa kyseenalaistamaan ja arvioimaan yhteiskunnan muovaamia käsityksiä homoseksuaaleista osoittamalla, että kaikki homoseksuaalit eivät ole keskenään samanlaisia. Sarjassa ilmeneviä heteronormatiivisia diskursseja heikennettiin muuttamalla ne ns. homonormatiivisiksi diskursseiksi. Vaikka tulokseni osoittivat, että Happy Endings haastoi heteronormatiivisuutta monin keinoin, tarve kirvoittaa naurua enimmäkseen heteroseksuaalilta kohdeyleisöltä sai sarjan hyödyntämään myös loukkaavia stereotypioita. Heteronormatiivista maailmankatsomusta oli siis vaikea hävittää kokonaan.
Tutkielma osoittaa, että media voi myös haastaa tuottamiaan representaatioita ja näin kenties heikentää vallitsevia ideologioita. Seksuaalivähemmistöt ansaitsevat tulla nähdyksi ruudussa moninaisina ihmisinä eivätkä stereotyyppisinä karikatyyreinä.
|
|---|