The attentional biases in depression an eye tracking study of affective visual stimuli categorization

Masennuksen kehittymiseen ja jatkumiseen on liitetty lukuisia kognitiivisia vääristymiä. Tässä tutkimuksessa selvitettiin mahdollisten kognitiivisten vääristymien ilmenemistä masentuneilla ja ei-masentuneilla koehenkilöillä käyttämällä menetelmänä silmänliikemittausta. Koehenkilöiden tehtävänä oli k...

Full description

Bibliographic Details
Main Author: Alakoskela, Mirjami
Other Authors: Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta, Faculty of Social Sciences, Psykologian laitos, Department of Psychology, University of Jyväskylä, Jyväskylän yliopisto
Format: Master's thesis
Language:eng
Published: 2014
Subjects:
Online Access: https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/43928
Description
Summary:Masennuksen kehittymiseen ja jatkumiseen on liitetty lukuisia kognitiivisia vääristymiä. Tässä tutkimuksessa selvitettiin mahdollisten kognitiivisten vääristymien ilmenemistä masentuneilla ja ei-masentuneilla koehenkilöillä käyttämällä menetelmänä silmänliikemittausta. Koehenkilöiden tehtävänä oli kategorisoida kuvia sisällöltään joko negatiivisiksi tai neutraaleiksi. Jokainen kuva esitettiin ensin täysin sumennettuna ja sen jälkeen kolme kertaa asteittain selkeytyvänä. Tutkittavan tehtävänä oli siten kategorisoida kuva neljä kertaa: välittömästi jokaisen sumennusasteen jälkeen kuultuaan äänimerkin. Tehtävän aikana vastausnopeus, silmänliikkeet ja muutokset pupillien koossa rekisteröitiin, ja masentuneiden ja ei-masentuneiden koehenkilöiden tuloksia verrattiin toisiinsa. Aiempien tutkimustulosten perusteella päähypoteesit olivat, että 1) negatiivisten kuvien kategorisointi on neutraaleja kuvia nopeampaa molemmilla ryhmillä, mutta ero on suurempi masentuneilla, 2) masentuneet koehenkilöt irrottautuvat hitaammin kuvien negatiivisiin piirteisiin tehdyistä fiksaatioista, mikä ilmenee siten, että masentuneiden koehenkilöiden pisimmät fiksaatiot negatiivisiin kuviin ovat pidempiä kuin ei-masentuneiden ja 3) pupillien koon vaihtelu on pienempää masentuneilla kuin ei-masentuneilla koehenkilöillä. Tutkimuksen päälöydökset olivat, että 1) negatiiviset kuvat kategorisoitiin molemmissa tutkimusryhmissä neutraaleja kuvia nopeammin, mutta tutkimusryhmien välillä ei ollut merkittävää eroa, 2) masentuneilla koehenkilöillä pisimpien fiksaatioiden keston ero negatiivisten ja neutraalien kuvien välillä oli suurempi kuin ei-masentuneilla ja 3) molemmissa ryhmissä tutkimusosallistujien pupillit laajenivat enemmän katsellessa negatiivisia kuvia, mutta masentuneiden tutkimusosallistujien pupillien koon muutos oli vähäisempää neutraalien ja negatiivisten kuvien välillä. Tulokset tukevat käsitystä, että masentuneilla negatiivisista stimuluksista irrottautuminen on hidastunutta ja että heillä emotionaalisten stimulusten aiheuttama tunnereaktio on heikentynyt.