| Summary: | Tutkimuksessamme tarkasteltiin yhtä pariterapiaistuntoa, jossa mitattiin autonomisen hermoston vasteita jokaiselta osallistujalta. Sydämen sykemuuttujien perusteella absoluuttisten stressi- ja rentoutumisvektoreiden huippukohtia tarkasteltiin lähemmin. Pyrimme ymmärtämään vuorovaikutuksen rakentumista eri tasoilla, niin fysiologian kuin dialoginkin suhteen. Lisäksi tarkastelimme sitä, onko stressi- tai rentoutumisvektoreissa havaittavissa synkroniaa osallistujien välillä tietyissä hetkissä. Tutkimuksemme tarkoituksena oli lisätä vuorovaikutuksen ymmärrystä ja yhdistää eri tavoin saatua tietoa toisiinsa hahmottaen siten vuorovaikutuksen rakentumista ainakin tässä yhdessä terapiaistunnossa. Henkilöiden stressi- ja rentoutumisvektoreiden korkeimmat huippukohdat eivät sijoittuneet samaan kohtaan istuntoa henkilöiden välillä. Sekä stressi-, että rentoutumisvektoreiden huippukohdissa henkilö ei ollut itse äänessä, vaan puhujana oli joku toinen. Asiakkaiden ollessa puheenaiheina muiden puheissa, heidän stressivektorinsa nousi. Huumori liittyi sekä rentoutumisvektorin nousuun, että stressivektorin laskuun. Lisäksi löysimme lähemmin tarkastelemastamme hetkestä synkroniaa henkilöiden stressivektoreiden väliltä. Kyseessä oli tapaustutkimus, jonka kautta voidaan tutkia millaisia terapiaprosessit ovat.
|
|---|