| Yhteenveto: | Suomen kielellä on äidinkieleltään suomenkielisten s2-opettajien elämässä kaksi eri roolia: se on sekä äidinkieli
että opetettava, toinen tai vieras, kieli. Tutkin sitä, millaista kieli-ideologista suhdetta suomen kieleen tämä kielen
hyvin erilaisten roolien asetelma synnyttää. On tärkeää tutkia opettajien kieli-ideologista suhdetta siihen kieleen,
jota he opettavat, koska heidän ideologiansa välittyy opetuksesta oppijoille. Niin kieli- kuin muutkin ideologiat
ovat esimerkiksi opetuksessa käytännön työssä ilmeneviä taustalla vaikuttavia ajatusrakennelmia. Ne vaikuttavat
sekä yksilön että yhteisön tasolla. S2-opetusta kehitetään parhaillaan voimakkaasti, joten tutkimusaiheeni on ajankohtainen
ja siksi tärkeä.
Tutkimuskysymykseni on se, millainen kieli-ideologinen maasto piirtyy esiin äidinkieleltään suomenkielisten
s2-opettajien kieli-ideologisesta suhteesta suomen kieleen. Olen haastatellut kahdeksaa tutkimushenkilöä ja
pyytänyt elämäkertakirjoitukset neljältä tutkimushenkilöltä. Tutkin aineistoani ensin sisällönanalyyttisin menetelmin
ja sen jälkeen käytän neksusanalyyttistä menetelmää.
Olen kartoittanut aineistostani diskursseja sekä tutkimushenkilöiden äidinkielisestä että vieraskielisestä suhteesta
suomen kieleen. Yksi diskursseista toimii tutkielmani neksuksena. Se on diskurssi, joka esiintyy sekä äidinkielisessä
että vieraskielisessä näkökulmassa ja jakaa lopulta esiin piirtyvän kieli-ideologisen maaston kahteen eri
linjaan. Tutkielmani pääkäsitteet ovat diskurssi ja kieli-ideologia. Sekä ne että neksusanalyyttinen menetelmä ovat
kriittisen diskurssintutkimuksen kentältä.
Tutkimushenkilöt suhtautuvat suomen kielen välineellisyyteen kahdella eri tavalla: suomen kieli on välineellisesti
muiden kielten kaltainen ja suomen kieli on välineellisyydessäänkin muihin kieliin nähden erityinen.
Näistä kahdesta eri näkökulmasta rakentuu tutkimushenkilöiden kieli-ideologinen maasto suhteessa suomen kieleen.
Tulosten mukaan ne, jotka suhtautuvat suomen kieleen välineellisestikin erityisenä kielenä, muuttavat opettajina
puhetapaansa ja pyrkivät käyttämään opetuksessaan uusia menetelmiä. Toista linjaa todentavat tutkimushenkilöt,
ne, jotka suhtautuvat suomen kieleen välineellisesti kuten muihin kieliin, suhtautuvat suomeen säännönmukaisena
kielenä, eivät käytä muita kieliä opetuksensa apuna ja käyttävät perinteisiä opetusmenetelmiä.
Tutkielmani tuloksia voidaan hyödyntää jatkotutkimukseen kieli-ideologisesta suhteesta kieleen. Tutkielmani
todistaa, että niin diskurssit kuin kieli-ideologiat liikkuvat monensuuntaisesti sekä yksilöllisellä että yhteisöllisellä
tasolla. Tulokset eivät ole odotuksenmukaisia etenkään siinä mielessä, että ne tutkimushenkilöt, jotka näkevät
suomen välineellisesti muiden kielten kaltaisena, siis todentavat yleisesti eklektistä kieli-ideologista suhdetta kieleen,
suosivatkin perinteisten opetusmenetelmien käyttöä. Tutkielmani herättää monia kysymyksiä, esimerkiksi
missä mielessä äidinkielisen näkökulman vaikutus siirtyy vieraskieliseen näkökulmaan vai siirtyykö se lainkaan.
|
|---|