| Yhteenveto: | Tämä tutkielma käsittelee rytmiikan oppimisen lähtökohtia. Rytmiikan oppimista tarkastellaan psykofyysisen kehityksen, valikoitujen keskeisen oppimisteorioiden sekä motorisen kehityksen näkökulmasta. Lisäksi tutkielmassa ovat opetuskäytäntöinä edustettuina kehollinen lähestyminen sekä sanarytmiikan ja rytmitavujen käyttö rytmiikan opetuksessa.
Didaktiset käytännöt ovat instrumenttiopetuksessa usein hiljaista tietoa ja opetuskäytännöt ovat riippuvaisia opettajan taitotasosta sekä kiinnostuksen kohteista. Opetustaitojensa kehittämisestä kiinnostuneille tietoa on saatavilla kuitenkin hajanaisesti. Esimerkiksi lyömäsoitinopetuksessa rytmiikan opetukseen liittyen ei ole saatavilla kirjallisuutta, joka käsittelee oppimisteorioita ja oppimistapoja, erilaisia opetusmetodeja sekä motoriikan ja koordinaation kehittymistä. Tästä syystä tutkielmassa tarkastellaan mahdollisimman laaja-alaisesti rytmiikan opettamiseen liittyviä osa-alueita ja pohditaan niiden sovellusarvoa käytäntöön liittyen.
Ihmiset oppivat erilaisista lähtökohdista. Myös rytmiikan opetuksessa erilaisia oppimistapoja voidaan ottaa huomioon. Psykofyysiset kehitysvaiheet luovat suuntaviivoja opetuksen lähtökohdille, mutta eivät ole yleistettävissä suoraan yksilötapauksiin. Rytmiikan harjoitteleminen keho- ja sanarytmien avulla yhdistettynä nuottikirjoitukseen luo monipuolisimmat käytännöt rytmiikan opettamiseen ja oppimiseen.
|
|---|