| Summary: | Tutkimuksessa tarkastellaan sateenkaariperheiden kokemuksia adoptioneuvonnasta
perheen sisäisen adoption yhteydessä. Tutkimuksen kohteena on, miten tunnustuksen
saaminen (tai sen puute) omalle perheidentiteetille näkyy adoptioneuvontatyössä.
Tutkimusaineisto koostuu viiden informantin kirjoittamista kokemuksista perheen
sisäisestä adoptioprosessista. Aineiston analyysimenetelmänä on käytetty teorialähtöistä
sisällönanalyysiä. Tutkielmassa analysoidaan sateenkaariperheiden kokemuksia perheen
sisäisestä adoptioprosessista Axel Honnethin tunnustuksen teorian ja sen sosiaalityön
tulkintojen pohjalta. Tunnustuksen teoria antaa käsityksen siitä, miten keskeistä ihmisen
identiteetin muodostumisen kannalta on hänen saamansa tunnustus perheen,
kansalaisyhteiskunnan ja valtion tasolla. Tutkimuksen taustoitukseksi jäsennetään
sateenkaariperheiden tulemista yhteiskunnassa näkyviksi sekä kuvataan perheen sisäistä
adoptiota prosessina.
Tutkimuksen keskeinen tulos on, että perheen sisäinen adoptioprosessi
nykymuodossaan ei tue sateenkaariperheiden perheidentiteettiä. Sateenkaariperheiden
kokemuksissa korostuvat puutteellinen ja syrjivä lainsäädäntö sekä adoptioprosessin
heteronormatiivisuus, sateenkaariperheiden erityisyyden huomioimatta jättävä
adoptioneuvontaprosessi. Lainsäädännöstä ja adoptioprosessin sisällöstä juontavat
ongelmat heijastuvat asiakkaan ja työntekijän väliseen vuorovaikutukseen moninaisena
tietämättömyytenä sateenkaariperheistä ja heidän asioistaan. Tästä johtuen perheiden
kokemus on, etteivät he tule kohdatuiksi omina itsenään. Nykymuotoinen
adoptioprosessi koetaan byrokraattisena ja syrjivänä prosessina, joka on pakko käydä -
läpi juridisen vanhemmuuden saamiseksi. Toisaalta sateenkaariperheet eivät välttämättä
hae adoptioprosessissa tunnustusta perheidentiteetilleen.
Tutkimuksen perusteella esitetään johtopäätöksenä, että mikäli adoptioprosessille
halutaan asettaa syvempiä sosiaalityöllisiä vaatimuksia ja pyrkiä sateenkaariperheiden
kokonaisvaltaiseen tukemiseen tunnustuksen teorian kaikilla tasoilla, on
adoptioprosessin tarkoitus määriteltävä uudelleen nimenomaisesti sateenkaariperheiden
lähtökohdista käsin sekä muutettava sosiaalityön tekemisen tapaa palvelukeskeisestä
asiakaskeskeiseen ja yhteiskunnallisempaan suuntaan.
|
|---|