Opetus interaktiivisemmaksi yliopisto-opettajien keinoja interaktiivisuuden lisäämiseen

Pro gradu -tutkimuksessamme tutkimme yliopisto-opettajien keinoja interaktiivisuuden lisäämiseen opetuskontekstissa. Keinoja tarkastellessa olimme kiinnostuneita myös opetta- jien näkemyksistä, millaisia syitä sekä mahdollisuuksia ja esteitä he näkivät milloinkin kyseessä olevan keinon käyttöön. Tu...

Täydet tiedot

Bibliografiset tiedot
Päätekijät: Kattainen, Henrikki, Perälä, Jaakko
Muut tekijät: Kasvatustieteiden tiedekunta, Faculty of Education, Opettajankoulutuslaitos, Department of Teacher Education, University of Jyväskylä, Jyväskylän yliopisto
Aineistotyyppi: Pro gradu
Kieli:fin
Julkaistu: 2014
Aiheet:
Linkit: https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/43370
Kuvaus
Yhteenveto:Pro gradu -tutkimuksessamme tutkimme yliopisto-opettajien keinoja interaktiivisuuden lisäämiseen opetuskontekstissa. Keinoja tarkastellessa olimme kiinnostuneita myös opetta- jien näkemyksistä, millaisia syitä sekä mahdollisuuksia ja esteitä he näkivät milloinkin kyseessä olevan keinon käyttöön. Tutkimus perustuu haastatteluaineistoon, joka on kerätty Jyväskylän yliopistossa toteutetun Interaktiivinen opetus ja oppiminen -hankkeen aikana teemahaastatteluna. Tutkimuksen aineisto koostuu yhteensä yhdeksästä yksilö- ja ryhmähaastattelusta, joihin osallistui yhteensä 16 opettajaa. Tutkimusaineisto analysoitiin teoriasidonnaisella analyysimenetelmällä, jolloin analyysissä edettiin alussa aineistolähtöisesti, mutta loppuvaiheessa teoriatietoa hyödynnettiin teemojen muodostamisessa. Aluksi aineisto pelkistettiin redusoimalla tutkimuksen kannalta epäolennaiset kohdat pois. Tämän jälkeen redusoitu aineisto klusteroitiin muodostamalla alaluokat keinoille sekä syylle keinon käyttöön. Lopuksi alaluokat yhdistettiin ja niistä muodostettiin yläluokat, joista saatiin lopulliset yhdistävät luokat. Tulosten perusteella erilaisia keinoja interaktiivisuuden lisäämiseen olivat erilaisten opetusmuotojen käyttäminen, opettajien yhteistyö, toimintatapojen muuttaminen, opiskelijan vaikutusmahdollisuuksien lisääminen, teknologian hyödyntäminen ja tasavertainen kohtaaminen. Yleisin syy interaktiivisuuden lisäämiseen oli pyrkimys lisätä vuorovaikutusta. Muita syitä olivat arvioinnin monipuolistaminen, opiskelijoiden aktivointi sekä laadukkaampi työskentely. Yleisesti opettajien käyttämät pedagogisten toimintatapojen syyt ja keinot olivat linjassa teoriaosuudessa esitettyjen syiden ja keinojen kanssa. Keinojen mahdollistavia ja estäviä tekijöitä ilmeni aineistossa lukumääräisesti vähän, mutta jokainen maininta antoi tärkeää lisätietoa keinojen vaatimuksista. Jatkotutkimuksella voitaisiin pyrkiä saamaan tarkempaa tietoa mahdollistavista ja estävistä tekijöistä. Toinen mielenkiintoinen jatkotutkimus voisi olla selvittää, miksi opettajat eivät käyttäneet jotain interaktiivisuutta lisäävää keinoa.