| Summary: | Tässä tutkielmassa tarkastellaan, kuinka Thomas Pynchonin teosta The Crying of Lot 49 voidaan lukea novellina ja kuinka se sopii yhteen erilaisten novellimääritelmien kanssa. Novelliteorioiden kenttä on rikkonainen ja koostuu useiden teoreetikoiden joskus keskenään ristiriitaisistakin novellimääritelmistä. Tutkielmassa eri novellimääritelmissä
mainittuja genrepiirteitä kuten pituutta, yhtenäisyyttä ja lopetuksen merkitystä tarkastellaan lähiluvun keinoin suhteessa The Crying of Lot 49:een.
Tutkielmassa Pynchonin teoksen katsotaan edustavan erityisesti anekdoottista novellia eli novellimuotoa, jolla on selkeä juoni ja ajankesto ja joka on selvemmin yhteydessä genren amerikkalaiseen 1800-luvun romanttisen perinteen varhaishistoriaan kuin epifaninen eli modernistinen novelli. Muun muassa teoksen lineaarinen muoto ja etsintänarratiivi-juoni yhdistävät sen anekdoottiseen novellimuotoon, jonka keskeisten tekijöiden, kuten Edgar Allan Poen ja Nathaniel Hawthornen, novellituotannon esimerkkeihin The Crying of Lot 49:a verrataan. Myös Poen muodostama ensimmäinen tunnettu novellimääritelmä on tutkimuksessa keskeisessä roolissa.
Koska useiden novellimääritelmien mukaan lopetuksella on novellissa erityinen arvo, eri teoreetikoiden muodostamia novellin lopetusmalleja tarkastellaan yhdessä The Crying of Lot 49:en lopetuksen kanssa. Tutkielmassa todetaan, että vaikka Pynchonin teoksen lopetuksessa on monia samoja piirteitä kuin erilaisissa novellimääritelmissä on esitetty, sitä
ei voida kuitenkaan tulkita selvästi anekdoottiseksi tai epifaniseksi, tai suljetuksi tai avoimeksi lopetukseksi.
Varsinaisen lopetuksen lisäksi tutkielmassa tarkastellaan myös ns. esisulkeumakohtia eli kohtia, joissa lukija voisi tulkita tarinan päättyvän. Esisulkeumatutkimus on yksi novellitutkimuksen osa-alue, joka kytkeytyy psykologiseen tutkimukseen novellien tarinallisuudesta. Tässä tutkielmassa esisulkeumakohtien rajaamia minitarinoita päätarinan
sisällä tarkastellaan sarjana, ja niiden tulkitaan luotaavan päähenkilö Oedipan suhdetta kuolleeseen Pierce Inverarityyn.
Myös yhtenäisyys The Crying of Lot 49:n novellipiirteenä nousee tutkielmassa tärkeään osaan teoksen novellimaisuuden esiintuojana.
|
|---|