| Summary: | Hyvä tasapainon hallinta on tärkeää normaalien päivittäisten askareiden suorittamiseksi. Nuorten
tasapainotutkimuksia löytyy vain vähän. Tämän työn tarkoituksena oli tutkia, voiko lapsuus‐ ja
nuoruusiän murtumilla ja vartalon huojunnalla aikuisuuden kynnyksellä olla yhteys, ja onko fyysisellä
aktiivisuudella, alaraajan voimalla ja kehon koostumuksella yhteys vartalon huojuntaan.
Kaikkiaan 212 Jyväskylän seudulla asuvaa tyttöä (keskimääräinen ikä 18.6±1.1) osallistui
tutkimukseen. Vartalon huojuntaa mitattiin voimalevyllä, kehon koostumus mitattiin sekä
konventionaalisesti että DXA‐laitteella, ja alaraajan voima mitattiin maksimaalisella isometrisellä
polven ojennustestillä sekä vauhdittomalla vertikaalihypyllä. Liikunta‐aktiivisuutta tutkittiin
kyselytutkimuksella. Tytöt jaettiin ensin kahteen murtumaryhmään (NF= ei murtumaa, F= murtuma).
Eroja ryhmien välillä tutkittiin riippumattomalla t‐testillä tai Mann‐Whitneyn U‐testillä. Kolme
ryhmää muodostettiin myös liikunta‐aktiivisuuden (LTPA) mukaan (High, Medium, Low) sekä kolme
ryhmää kehon koostumuksen (BMI) mukaan (Lean, Normal, OW&Obese). Liikunta‐aktiivisuusryhmien
ja kehon koostumusryhmien välisiä eroja analysoitiin varianssianalyysillä. Regressioanalyysin avulla
pyrittiin selvittämään, voiko lapsuusiän murtumilla, kehon koostumuksella ja liikunta‐aktiivisuudella
olla yhteys kehon huojuntaan.
Tutkimustulosten perusteella ei löytynyt merkitseviä eroja kehon huojunnassa liikuntaaktiivisuusryhmissä
eikä kehon koostumusryhmissä. F‐ryhmän vauhtimomentti silmät auki testissä ja
eteen‐taakse huojunta silmät kiinni oli pienempi kuin NF‐ryhmän (p=0.003, p=0.042, vastaavasti). Fryhmä
vietti yhden tunnin enemmän päivässä istumiseen ja makaamiseen kuin NF‐ryhmä.
Aktiivisimman liikuntaryhmän tytöt olivat pidempiä, heillä oli alempi kehon rasvaprosentti ja
korkeampi rasvattoman kudoksen määrä kuin muissa ryhmissä (p=0.038, p=0.009, p<0.001),
vastaavasti. He myös pystyivät hyppäämään korkeammalle kuin muiden ryhmien tytöt (p=0.001).
Regressioanalyysi osoitti, että alaraajan ojennusvoimalla oli merkitsevä, vaikkakin heikko negatiivinen
yhteys sivusuuntaiseen huojuntaan ja vauhtimomenttiin bi‐pedaaliasennossa silmät auki (β=‐0.22 ja
β=‐0.21, vastaavasti) ja silmät kiinni asennoissa (β=‐0.15).
Yhteenvetona voidaan todeta, että merkitsevää yhteyttä huojunnan ja kehon koostumuksen,
liikunta‐aktiivisuuden tai murtumaryhmien välillä ei löytynyt. Alaraajan ojennusvoiman negatiivinen
yhteys huojuntanopeuteen viittaa kuitenkin alaraajalihasten voiman tärkeyteen asennonhallinnassa
myös nuorilla henkilöillä.
Proper balance control is essential for normal everyday activities. High body sway is related to poor
postural balance and a risk of falling with possible fractures. Studies of the impact of body mass
index, fat mass, lower limb strength and physical activity on postural control in normal adolescent
population are scarce. The purpose of this study was to investigate whether previous fracture history
during growth, body composition, lower limb strength, leisure time physical activity and inactivity
level (PIA) are associated with body sway in adolescent population.
The study participants consisted of 212 girls (mean age 18.6±1.1 yrs) who lived in the city of Jyväskylä
and its surroundings. Postural sway in antero‐posterior (AP, mm/s), medio‐lateral (ML, mm/s) and
velocity moment (VM, mm2/s) was measured with a force plate in four different static standing
positions: bi‐pedal; open eyes (OE) and closed eyes (CE), and semi‐tandem; left foot in front (STL) and
right foot in front (STR). Lower limb strength was measured with maximal isometric quadriceps test
(MaxKE) and vertical squat jump. Lean mass (LM) and fat mass (FM) were assessed by DXA. The girls
were divided first into two groups according to the incidence of fracture; No Fracture (NF, n=161),
Fracture (F, n=51). In addition, three groups were formed based on low, medium and high physical
activity levels (LTPA). An additional 3‐group constellation was formed based on the BMI index (Low,
Medium, Ow&Obese). Differences between the fracture groups were analyzed by independent t‐test
or Mann‐Whitney U test. Differences among the three LTPA groups and differences among the three
BMI groups were analyzed by one‐way ANOVA or Kruskal‐Wallis ANOVA. Regression analysis was
conducted to assess whether fracture, anthropometric variables and physical activity are associated
with body sway.
No significant systematic differences were found in body sway between fracture groups, even though
the F group had smaller VM‐OE (p=0.003) and AP‐CE (p=0.042) than the NF group. The F group had
on average one hour more in sitting and lying down position a day than the NF group. No significant
differences in body sway were found between the LTPA groups or the BMI groups. LTPA groups
differed significantly in their LTPA score (p=<0.001). The girls in the high LTPA group were taller and
had a lower FM% and more LM than the Medium and Low LTPA groups (p=0.038, p=0.009, p<0.001,
respectively). They also could jump higher than other LTPA groups (p=0.001). Regression analysis
revealed that MaxKE made a small but significant adverse contribution to ML‐OE (β=‐0.22), VM‐OE
(β=‐0.21) and ML‐CE (β=‐0.15).
In summary, body sway, measured in static standing positions, is not associated with previous
fracture history, body composition or physical activity. However, lower limb strength is associated
with body sway indicating the importance of lower limb strength in postural stability in adolescent
population.
|
|---|