| Summary: | Tämä on tapaustutkimus kahden kaksikielisen (suomi ja ruotsi) lapsen varhaisesta kielenkehityksestä. Tutkimusmateriaali koostuu kahdesta 1-3 –vuotiaasta lapsesta (tyttö ja poika), jotka käyvät ruotsinkielistä päiväkotia Keski-Suomessa. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, kehittyykö suomi ja ruotsi samaa tahtia sekä onko havaittavissa yksilöllisiä eroja kieltenkehityksessä. Näiden lisäksi tutkimuksessa otetaan selville, kumpi kielistä on vahvempi sekä tarkastellaan kuinka paljon lapsi käyttää sekä suomea että ruotsia samassa lauseessa.
Metodina on käytetty sekä suomen- että ruotsinkielisiä CDI-kaavakkeita (MacArthur Bates Communicative Development Inventories) sekä nauhoituksia, jotka suoritettiin vanhempien johdolla. CDI-kaavakkeet ovat yksi eniten käytetyistä sanalistametodeista, joiden avulla voi tutkia lapsen aktiivista sanavarastoa, taivutusmuotojen hallintaa sekä ilmausten pituutta (Lyytinen 1999). Tutkimuksessa mukana olleiden lasten kielitilanteet eroavat toisistaan siinä määrin, että tyttö on syntymästä asti ollut tekemisissä sekä suomen- että ruotsin kielen kanssa, kun taas poika on syntymästä lähtien kuullut vain suomea ja ruotsin kieli on tullut mukaan vasta päiväkodissa. Perheillä on myös erilaiset kielistrategiat: tytön perhe noudattaa yksi henkilö – yksi kieli – strategiaa, kun taas pojan perheessä kielivalinta tapahtuu spontaanisti tilanteen mukaan (Romaine 1995).
Vanhemmat täyttivät CDI-kaavakkeet kolme kertaa yhden vuoden aikana, n. 3-4 kuukauden välein ja nauhoitukset tapahtuivat lasten ollessa n. 30 kuukauden ikäisiä. Nauhoitusten tarkoituksena oli tutkia kuinka paljon lapsi sekoittaa kieliä puheessaan. Tulokset osoittivat, että suomi dominoi selkeästi koko tutkimuksen ajan, mikä voi suurimmaksi osaksi selittyä suomenkielisellä ympäristöllä. Molempien lasten sanavarasto kasvoi nousujohteisesti, vaikkakin ruotsin taidot tulivat hieman suomea jäljessä. Lasten sanasto koostui enimmäkseen sanaryhmistä, jotka olivat substantiiveja. Tulokset osoittivat, että lasten oli helppo omaksua molemmilla kielillä sanakategorioita, jotka koostuivat substantiiveista: esim. ruoka ja juoma sekä eläin – kategoriat olivat helpoiten opittujen sanakategorioiden joukossa. Ruotsin kielessä partikkeleiden ja prepositioiden käyttö kehittyi vasta myöhemmällä iällä. Tulokset osoittivat myös, että lapset sekoittivat kieliä jonkin verran puheessaan: useimmiten yksittäisiä ruotsinkielisiä sanoja käytettiin muuten suomenkielisissä lauseissa.
|
|---|