| Yhteenveto: | Tutkielman tarkoituksena on selvittää, kuinka Yhdysvaltojen vuoden 2012 presidentinvaalien ehdokkaat Barack Obama ja Mitt Romney pyrkivät vetoamaan naisyleisöön. Tarkoituksena on pystyä nimeämään kommunikaatiostrategioita, joita presidenttiehdokkaat käyttävät puheissaan. Tutkimuksen aineisto koostuu kahdesta ensimmäisestä väittelystä, joihin kandidaatit osallistuivat vuoden 2012 lopulla. Aineisto on rajattu naisia koskeviin puheenvuoroihin.
Presidentinvaaleja edeltäviin väittelyihin liittyvät läheisesti vetoamisen ja väittelyiden käsitteet, sekä lisäksi tutkimuksen kohteena oleva käsite yleisö. Väittelytilanne noudattaa kysymys-vastaus -kaavaa, mutta antaa mahdollisuuden presidenttiehdokkaille käyttää puheenvuoroissansa jo ennalta mietittyjä vastauksia sekä argumentaatiostrategioita. Tämä antaakin mielenkiintoisen lähtökohdan analyysiin. Analyysini perustuu van Eemerenin kehittelemään argumentaatioanalyysiin sekä Windtin kriittiseen näkemykseen presidentillisestä retoriikasta.
Tutkimuksessa ilmeni, että presidenttiehdokkaat kohdensivat argumentaatiotansa naisyleisöihin suoralla tavalla. Ilmeni myös, että presidenttiehdokkaat käyttivät hieman toisistaan poikkeavia argumentaatiostrategioita. Obama käytti erilaisia argumentaatiostrategioita laajemmin kuin Romney. Myös ehdokkaiden roolit olivat väittelyssä esillä. Obama argumentoi keskustelua johtaen, ja Romney joutui väittelyn edetessä altavastaajan asemaan.
Tutkimuksessa selvisi myös, että presidenttiehdokkaat esittivät naiset positiivisessa valossa ja liittivät naisiin positiivisia adjektiiveja. Toisaalta taas puheenvuoroissa kuvastuivat stereotyyppiset naisroolit. Van Eemerenin kehittelemän metodin näkemyksen mukaan monet presidenttiehdokkaiden argumentaatiotavoista kuuluivat argumentaatiovirheiden kategoriaan.
|
|---|