| Summary: | Työn tarkoituksena oli selvittää, missä määrin ranskan puhekielen sanastoa esitellään aikuisille suunnatussa alkeistason Parfait! 1-3 – oppikirjasarjassa. Koska kirjan tekijät korostavat sen kommunikatiivista lähestymistapaa kielen opetukseen, halusin tutkia näkyykö tämä näkökulma puhekielen ilmausten määrässä ja esittämistavassa. Oletuksena oli, että puhekielen sanastoa löytyy sanoista suhteellisen paljon, mutta kenties niiden esittämistapa ei vastaa alkeistason oppijan tarpeita.
Tutkimuksen kohteena olivat kirjasarjan kaksi viimeistä osaa, Parfait! 2 ja 3. Odotin puhekielen ilmauksia löytyvän oppikirjoista suhteellisen paljon, sillä sarjan ensimmäisestä osasta löytyy Heidi Henttisen tekemän tutkimuksen mukaan jonkin verran puhekielen muita ilmauksia (esim. pronominien on ja ça melko systemaattinen käyttö, dislokaatio, ”lohkolause”). Näin ollen ei puhekielen sanaston laajempi käyttö kirjasarjan viimeisessä osassa ollut yllättävää.
Molemmista oppikirjoista kerättiin kaikki puhekieltä edustavat substantiivit ja adjektiivit, joiden määrä sarjan toisessa osassa osoittautui hyvin pieneksi, mutta oli sarjan viimeisessä osassa nelinkertainen. Tämän jälkeen ne jaoteltiin niiden esiintymisympäristön mukaan (kappaledialogi, sanasto, harjoitus, kertova teksti) ja arvioitiin miten oppijalle välittyy tieto niiden kuulumisesta nimenomaan puhekieleen eikä standardikielen ilmauksiin. Koska tutkimuksessa haluttiin myös nähdä, miten puhekielen käyttö ja kommunikatiivinen lähestymistapa olivat sidoksissa toisiinsa kirjan teksteissä ja tehtävissä, arvioitiin myös sanojen esiintymiskontekstien luonnollisuutta ja havainnollisuutta.
Oppikirjoissa osoittautui esiteltävän melko paljon ranskan puhekielen sanastoa. Osittain niiden esittämistapa teksteissä tukee niiden käytön omaksumista oppijan näkökulmasta: usein puhekielen ilmausten käyttöä selitetään eksplisiittisin säännöin, toisinaan niiden esiintymiskonteksti (epämuodollinen dialogi) paljastaa kielen rekisterin johon ne kuuluvat. Toisaalta osa löydetyistä ilmauksista oli ”piilotettu” teksteihin ilman että niiden kuulumista nimenomaan puhekieleen oli millään tavalla mainittu.
|
|---|