| Yhteenveto: | Tämän maisterintutkielman tarkoitus on selvittää, miten harmoniaa opetetaan musiikin perusteissa Lahdessa. Kiinnostuin aiheesta toimiessani musiikin perusteiden opettajana Lahden konservatoriossa. Unkarilaisen säveltäjä ja musiikkipedagogi Zoltán Kodályn ajatuksiin perustuvaa säveltapailumenetelmää on käytetty Lahden konservatoriossa pääasiallisena opetusmenetelmänä ja halusin selvittää, miten menetelmää on sovellettu harmonian opetuksessa ja mitkä ovat sen edut. Koska teorian ja säveltapailun opetusta on aiemmin moitittu irralliseksi käytännöstä, halusin selvittää, käytetäänkö opetuksessa apuna soittimia.
Tutkimus on laadullinen haastattelututkimus ja se toteutettiin keväällä 2013. Haastateltavina oli kolme musiikin perusteiden opettajaa Lahdesta, joilla on paljon kokemusta musiikin perusteiden opettamisesta.
Haastattelujen kautta selvisi, että menetelmän perinteisiä laulamiseen painottuvia työtapoja käytetään paljon opetuksessa, mutta sen lisäksi kaksi opettajista hyödyntää soittimia etenkin harmonian opetuksessa. Opettajilla oli samankaltaisia näkemyksiä menetelmän hyödyistä, joista keskeisimpiä olivat ajatus oppimisprosessin jäsentymisestä sekä solmisaatiokielen käyttö hahmottamisen apuna. Opettajien omat näkemykset vaikuttivat kuitenkin paljon siihen, mitä työtapoja ja minkälaista materiaalia he opetuksessaan käyttivät.
Tulosten pohjalta reflektoin omaa opetustani ja sen kehittämistarpeita. Peilaan omia käsityksiäni haastateltavien näkemyksiin ja erittelen omia mielipiteitäni unkarilaisen menetelmän hyödyistä ja puutteista. Erityisesti pohdin, kuinka musiikin sovittamista voisi käyttää työtapana harmonian opetuksessa. Opettajien haastatteluissa ilmi tulleet ajatukset vahvistivat omaa näkemystäni menetelmän hyödyistä. Heidän kokemuksensa ja suorat tehtäväesimerkkinsä antoivat minulle paljon ideoita oman opettamiseni kehittämiseen.
|
|---|