| Summary: | Kieliopin opettaminen on ollut osa vieraiden kielten opetusta niin kauan kuin niitä on opiskeltu. Kieliopin tuntemus kuuluu kielitaitoon ja sen hyvä hallinta mahdollistaa viestin perillemenon vaativissakin kommunikaatiotilanteissa. Suurin osa vieraiden kielten opettajista käyttää opetuksessaan oppikirjoja, joten niiden merkitys on suuri oppilaan kielitaidon kehittymiselle. Siksi on tärkeää tutkia, miten oppikirjoissa kielioppia opetetaan.
Tässä tutkimuksessa analysoitiin kieliopin opettamisen näkökulmasta kahta englannin ja kahta ruotsin yläkoulun oppikirjasarjaa, jotka on julkaistu vuosina 2006-12. Kieliopin esittämistavat, käytetyt esimerkit rakenteen muodosta, merkityksestä ja käyttötilanteista sekä harjoitukset luokiteltiin ja arvioitiin perfektin ja pluskvamperfektin osalta.
Tutkimus osoitti, että oppikirjat luottavat edelleen perinteeseen: kielioppi esitetään sääntöinä ja rakenteina, ja rakenteiden muodon opettaminen on pääosassa, merkityksen ja käyttötapojen jäädessä vähemmälle. Autenttista tekstiä tai puhekieltä ei käytetä esimerkeissä. Kielioppia harjoitellaan pääasiassa irrallisina lauseina käännös- ja aukkotehtävissä. Myös modernimpia vieraan kielen oppimisen teorioita on jonkin verran hyödynnetty tehtävien suunnittelussa. Esimerkiksi rakenteiden merkitys selviää oppilaalle tekstinymmärtämistehtävissä ja muoto suullisissa harjoitteissa ennen kielioppiasian selitystä tai kielioppisääntöjä johdetaan päättelytehtävän avulla. Kielioppinäkemystä kannattaisi tulevaisuuden oppikirjoissa laajentaa sekä mm. autenttisten tekstien ja aidosti kommunikatiivisien aktiviteettien osuutta kasvattaa.
|
|---|