| Summary: | Tarkastelen pro gradu –tutkielmassani englantilaisen islam-vastaisen English Defence League-liikkeen identiteettipolitiikkaa. EDL kuuluu laajempaan niin sanottuun vastajihdistiseen liikkeeseen, joka pitää islamia yhteen sopimattomana länsimaisen kulttuurin kanssa. EDL edustaa uudenlaista nationalistista tai äärioikeistolaista liikehdintää, koska se painottaa kannanotoissaan vähemmistöjen oikeuksia sekä liberaaleja periaatteita, joskin valikoivasti. Tutkin miten liike määrittelee englantilaisuutta, jota se kertoo puolustavansa, sekä sitä miten se määrittelee toiseutta. Ymmärrän identiteetin muodostuvan aina suhteessa toiseen, eli johonkin sellaiseen mistä erottaudutaan. Aineistonani olen käyttänyt EDL:n nettisivullaan julkaisemia kirjoituksia, joissa perustellaan liikkeen toimintaa ja kerrotaan sen tavoitteista. Tutkielmani teoreettinen viitekehys perustuu Ernesto Laclaun ja Chantal Mouffen kehittämään diskurssiteoriaan. Se edustamasta jälkiessentialistisesta näkökulmasta yhteiskunnallisten liikkeiden identiteetin ei katsota määrittyvän suoraan ennalta määrättyjen olosuhteiden perustalta vaan poliittisen toiminnan seurauksena. Politiikka on siis jatkuvaa erilaisten merkitysten määrittelyä sekä vallitsevien merkitysten purkamista. Diskurssiteoriaa soveltamalla olen tarkastellut EDL:n englantilaisuuteen ja sen ulkopuoleen liittämiä merkityksiä.
EDL määrittelee englantilaisuutta olennaisesti historiaan viittaamalla. Keskeisessä asemassa on myytti sodasta, joka rakentaa selkeän asetelman itsen ja vihollisen välille. Englantilaisuutta ei kuitenkaan määritellä erityisen selkeästi, vaan sen katsotaan voivan tarkoittaa monia asioita ja sisältää monenlaisia identiteettejä. Rajan muodostamista ulkopuoleen määrittääkin pyrkimys marginalisoida toiseus ja asettaa se vastakkaiseksi laajan yhtenäisen kansakunnan kanssa. Toiseutta edustava islam samastetaan äärioikeistoon ja äärivasemmistoon sekä natseihin. Sitä määritellään äärimmäisillä negatiivisuuden kategorioilla ja kuvataan stereotyyppisesti yhtenäiseksi muuttumattomaksi kokonaisuudeksi. Huolimatta liberaalien periaatteiden painottamisesta muslimi yksilöitä pidetään epäilyttävinä ja potentiaalisina vihollisina islamin takia. Voimakas sotaretoriikka vahvistaa totalisoivaa vastakkainasettelua, joka syyllistää kaikkia muslimeja radikaalien islamistien tai terroristien teoista. Uhkana on muslimeihin kohdistuvan syrjinnän ja väkivallan lisääntyminen. Tämän seurauksena saattaa syntyä väkivaltaan vastaavaa ääritoimintaa, joka puolestaan johtaa
syvenevään väkivallan kierteeseen.
|
|---|