| Summary: | Pro gradu -tutkielmassani tarkastelen Tehching Hsieh'n pitkäkestoisia performanssiteoksia, jotka taiteilija toteutti New Yorkissa vuosien 1978-2000 aikana. Ensimmäisessä vuoden mittaisessa performanssissa Hsieh sulkeutui virikkeettömään selliin, toisessa leimasi kellokorttia tasatunnein 24 kertaa vuorokaudessa. Kolmannen vuoden hän vietti menemättä kertaakaan sisätiloihin ja neljännen sidottuna köydellä kiinni toiseen performanssitaiteilijaan. Viidennen vuoden Hsieh lupasi olla olematta
missään tekemisissä taiteen kanssa. Kuudes performanssi oli kestoltaan aiempiin verrattuna poikkeuksellisesti 13 vuotta pitkä, ja sen sisältönä Hsieh ilmoitti tekevänsä taidetta, mutta ilman, että asettaisi sitä julkisesti esille.
Teoksia lähestyn Irit Rogoffin muotoileman taiteen kanssa kirjoittamisen ajatuksen kautta. Tulkintateossani pyrin irtaantumaan historiallisesta käsityksestä taideteoksesta representaationa ja vaihtamaan mateforan metonymiaan, kielikuvaan, jossa osa merkitsee kokonaisuutta ja kokonaisuus osaa. Hsieh’n teoksiin kytkemäni metonymiat – Sisyfos-myytti, prekariaatti, työn performointi, matkimisen taktiikka ja taidemaailmassa toimiminen – hahmottavat kaikki osaltaan teosten suhdetta työhön ja työn suhdetta teoksiin.
Työn käsitettä lähestyn ensisijaisesti osana Hannah Arendtin ihmiselämälle olennaiseksi muodoksi määrittämää vita activan kokonaisuutta, johon kuuluvat myös valmistaminen ja toiminta. Käsitän Hsieh’n kolmen ensimmäisen teoksen kiteytyvän taiteilijan eristäytymiseen omaan itsemääriteltyyn toimintaympäristöönsä ja “esiintyvän” pääosin itselleen. Kolme jälkimmäistä teosta sen sijaan tapahtuivat kontaktissa muihin ihmisiin ja ympäröivään yhteiskuntaan. Arendtin terminologian kautta ymmärrettynä kolme ensimmäistä teosta rakentuvat työnteon ja kolme viimeistä toiminnan käsitteen ympärille. Kaikki niistä ovat silti ensisijaisesti valmistamisen tuotteita eli taidetta: tekijäänsä ja yksittäistä ihmiselämää pitkäkestoisempia taiteen objekteja.
Vita activan merkitykset kytken nykyiseen työn tutkimukseen sekä Toiseuden analyysiin. Tutkielman päätteeksi ehdotan Hsieh’n teosten muistuttavan kahdella tavalla työnteon välineellisyydestä. Sekä taiteilijalle että laittomalle maahanmuuttajalle puurtaminen on väline korkeampaan päämäärään.
|
|---|