| Summary: | Tämän laadullisen tutkimuksen tarkoituksena on tutkia Suomessa ja Isossa-Britanniassa asuvien eri kieli- ja kulttuuritaustaisten pariskuntien näkemyksiä kaksikielisyydestä perheen arjessa ja millä keinoin lasten kaksikielistä kasvua edistetään. Lisäksi selvitetään miten kaksikielisyys ja monikulttuurisuus vaikuttavat perheenjäsenten välisiin suhteisiin sekä perheiden lasten identiteetin rakentumiseen. Yhtenä tutkimuskohteena on myös vanhempien käsitys näiden kahden yhteiskunnan osallistumisesta kaksikielisten perheiden elämään.
Tutkimusta varten haastateltiin kahta Isossa-Britanniassa ja kolmea Suomessa asuvaa kaksikielistä pariskuntaa, joilla kaikilla on lapsia, jotka olivat haastatteluhetkellä 1–9-vuotiaita. Pariskuntien äidinkielet olivat suomi ja englanti ja perheiden kotona käytettiin molempia kieliä, lasten siten kasvaessa kaksikielisiksi. Suomessa asuvat pariskunnat haastateltiin kasvokkain ja Isossa-Britanniassa asuvat Skypen välityksellä hyödyntäen teemahaastattelun periaatteita. Haastattelut litteroitiin ja analysoitiin käyttäen sisällönanalyysiä sekä vertailevaa tutkimusaspektia. Pienen otannan vuoksi tuloksia ei ole tarkoitettu yleistettäväksi, mutta tutkimus tuo silti arvokasta lisätietoa kaksikielisyyden ja -kulttuurisuuden kokemuksista kahdessa eri kulttuuriympäristössä.
Haastatteluista kävi ilmi, että vanhemmat molemmissa maissa näkivät kaksikielisyyden luonnollisena asiana perheessä. Tästä huolimatta Isossa-Britanniassa asuvien perheiden kaksikielisyys vaati enemmän toimia vanhemmilta, kun taas Suomessa lapset kasvoivat kaksikielisiksi vaivattomammin. Kummankaan maan vanhemmat eivät kuitenkaan mielellään seuranneet mitään tiukkoja käytänteitä lasten kasvatuksessa, vaan kokivat pelkästään molempien äidinkielten käytön riittäväksi kaksikielisyyden tueksi. Vanhemman oma äidinkieli nähtiin tunteiden kielenä ja sen koettiin mahdollistavan syvempi yhteys lapsen kanssa. Siksi vanhemmat kokivat tärkeänä, että lapsi oppii molemmat kielet. Lisäksi vastoin aiempaa tutkimustietoa kaksikielisyyden ei nähty määrittävän lasten identiteettiä, vaan vanhempien mielestä se oli vain ominaisuus muiden persoonallisuuden piirteiden joukossa.
|
|---|