| Yhteenveto: | Tiivistelmä. Hautala, Paula. 2013. Kohti sosiaalista pääomaa. Toimintatutkimus yhteisöllisen toimintakulttuurin kehittämisprosessista. Varhaiskasvatustieteen pro gradu –tutkielma. Kasvatustieteiden laitos. Jyväskylän yliopisto. 95 sivua + liitteet.
Nopeasti muuttuva työelämä asettaa uudenlaisia haasteita työntekijöiden osaamiselle. Yhteiskunnan muutokset ajavat organisaatiot tekemään ratkaisuja, joissa korostuu resurssien sijaan yhä enemmän yhteisöllinen oppiminen, niin myös varhaiskasvatuksen työtehtävissä. Päiväkodeissa muutoksia on lähdetty ratkaisemaan rakenne- ja toiminta-ympäristömuutoksilla. Yhteisöjen kyky vuorovaikutukselliseen oppimiseen edistää työntekijän hyvinvointia, mikä puolestaan tuottaa tulosta eli laadukasta varhaiskas-vatusta. Tutkimukseni aihe oli ajankohtainen, sillä varhaiskasvatuksen kehittämistyötä ei ole juurikaan tutkittu yhteisöllisen toimintakulttuurin kehittämisen näkökulmasta.
Tutkimus oli prosessimuotoinen kehittävä toimintatutkimus, jonka aikana tutkin päivä-hoitohenkilökunnan käsityksiä toimintakulttuurin kehittämisestä. Tutkimuksen tarkoi-tuksena oli selvittää, mitä yhteisöllisen toimintakulttuurin kehittyminen edellyttää ja millaista kehittymistä työntekijät kokevat yhteisöllisen toimintakulttuurin kehittämis-prosessin aikana sekä millaisista työssä oppimisen kokemuksista yhteisöllisen toiminta-kulttuurin kehittämisprosessi koostuu.
Tämän laadullisen tutkimuksen lähestymistapa oli fenomenografinen ja aineiston analyysi toteutettiin fenomenografisen tutkimuksen teon analyysivaiheiden mukaisesti. Tutkimusaineisto koostui 1) kehittämissopimuksista, jotka täytettiin heti prosessin alussa ja arvioitiin tutkimustyöni loppupuolella 2) työntekijöiden kirjoittamista kirjeistä, jotka kerättiin tutkimuksen kahdessa eri vaiheessa ja 3) tutkimuspäiväkirjasta, jota kirjasin prosessin aikana. Tutkimuskohteena oli tietyn Jyväskyläläisen päiväkodin työ-yhteisö. Se valikoitui siten, että työyhteisössä, jossa myös itse työskentelen, oltiin aloittamassa kehittämisprosessia, jonka yhteyteen kaivattiin tutkimustyötä. Oma roolini työyhteisön kehittämisprosessissa oli sekä tutkijana että työyhteisön jäsenenä.
Tutkimustulokset osoittivat, että yhteisöllisen toimintakulttuurin kehittyminen edellyttää inhimillistä ja sosiaalista pääomaa. Inhimillinen pääoma sisälsi työntekijöiden ilmauksissa osaamisen jakamisen, vastuualueen määrittelemisen, sitoutumisen ja asennoitumisen. Sosiaalinen pääoma sisälsi työntekijöiden ilmauksissa yhteisöllisyyden, avoimen vuorovaikutuksen ja työrauhan ylläpitämisen. Tämän tutkimuksen päätuloksena voidaan pitää yhteisöllisen toimintakulttuurin kehittämismallia. Sen mukaan työyhteisön jäseniltä edellytetään inhimillistä pääomaa, joka voi kehittämistyön avulla tuottaa työyhteisön sosiaalista pääomaa. Tulosten mukaan työntekijöiden käsitykset kehittymisestä prosessin aikana liittyivät inhimilliseen pääomaan, jota ilmensivät muutokset toimintatavoissa ja työyhteisötaidoissa. Sen sijaan sosiaalisen pääoman alueella kehittymistä oli havaittavissa varsin vähän. Tutkimustulosteni mukaan työssä oppimisen kokemukset perustuvat tavoitteelliselle toiminnalle ja arvioinnille, mihin liittyy reflektiivinen toimintatapa. Tässä tutkimuksessa kehittämisprosessi ei edennyt asetettujen tavoitteiden mukaisesti. Voidaan siis ajatella, että yhteisöllisyyteen tähtäävää kehittämistyötä ei voida tehdä ilman tavoitteita ja arviointia.
|
|---|