| Yhteenveto: | Varusmiespalveluksen peruskoulutuskauden kokonaiskuormittavuudesta ei ole riittävästi
tietoa. Verenkierto -ja hengityselimistön kunnon kehittyminen ja ylläpitäminen edellyttää
riittävää fyysistä aktiivisuutta. Liiallinen ja pitkittynyt fyysinen kuormittaminen taas johtaa
ylikuormitustilaan, josta seuraa suorituskyvyn laskeminen sekä muita fyysisiä ja psyykkisiä
oireita. Tämän pro gradu -tutkimuksen tarkoituksena oli määrittää varusmiespalveluksen
peruskoulutuskauden kuormittavuutta objektiivisillä mittausmenetelmillä aidoissa
olosuhteissa.
Kahdeksan viikkoa kestävään tutkimukseen osallistui 34 vapaaehtoista miesalokasta (ikä:
19.1±0.3 v) Kainuun Prikaatin viestikomppaniasta. Tutkittavat jaettiin varusmiespalvelusta
edeltävän fyysisen aktiivisuuden perusteella aktiivi-, harraste- ja perustasoryhmään.
Tutkimusjaksolla fyysistä kuormittavuutta ja energiankulutusta arvioitiin mittaamalla
sykettä ja fyysistä aktiivisuutta. Kokonaiskuormittavuuden arvioimiseksi mitatusta
sykedatasta laskettiin rasituskertymää päivä- ja viikkokohtaisesti sekä koko
peruskoulutuskauden ajalle. Yksittäisten aktiviteettilajien intensiteettiä arvioitiin sekä sykeettä
aktiivisuusmittausten avulla.
Peruskoulutuskauden päivittäinen ja viikottainen fyysinen kuormittavuus (TRIMP) oli
verrattavissa kestävyysurheilijoiden vastaaviin kokonaiskuormituksiin. Vähiten liikkuneet
alokkaat kuormittuivat eniten (TRIMPperus=12393 vs. TRIMPharraste=10252, p<0.05 ja
TRIMPaktiivi=8444, p<0.01) tutkimusjakson aikana huolimatta tasoryhmiin jakamisesta.
Tämä oli havaittavissa päivä- ja viikkokohtaisissa, sekä koko tutkimusjakson aikaisessa
kokonaiskuormituksessa.
Intensiteetiltään peruskoulutuskauden aktiviteettilajit kuuluivat joko matalaan tai
kohtalaiseen intensiteettiluokkaan (<6MET). Merkittävä kokonaiskuormittavuus aiheutui
siten intensiteetin sijaan kuormituksen pitkästä kestosta. Eri mittausmenetelmillä arvioidut
intensiteetit erosivat toisistaan suurimmassa osassa aktiviteettilajeja.
Tutkimustulosten perusteella tasoryhmien kokonaiskuormituksen optimointi ei ollut
peruskoulutuskauden aikana riittävää. Tasoryhmien fyysistä harjoittelua tulisi erilaistaa
aiempaa voimakkaammin. Lisäksi varusmiespalveluksen kuormittavuutta tulisi jatkossa
mitata myös palveluksen aikana, jotta fyysinen harjoittelu voitaisiin yksilöidä paremmin
erikuntoisille alokkaille. Fyysisen aktiivisuuden ja sykemittauksen yhdistäminen antaisi
mahdollisesti luotettavimman arvion energiankulutuksesta ja kokonaiskuormituksesta
kenttäolosuhteissa.
The amount of training load and energy expenditure during military basic training period is
poorly known. In order to enchance and maintain aerobic performance, certain amount of
physical activity is demanded. On the other hand, excessive and prolonged physical activity
leads to overreaching state, which is followed by decresed physical performance and other
physiological and psychological symptoms. The purpose of this study was to measure
training load and energy expenditure during military basic training period using objective
measurements in authentic environment.
Thirtyfour voluntary male conscrispts (age: 19.1 ± 0.3 years) from Kainuu Pricade
participated in this eight week study. Subjects were divided into three fitness groups (pro,
semi, basic) by their physical activity state prior military service. During the study period
heart rate monitors and accelerometers were used to evaluate physical activity and energy
expenditure. Heart rate data was used to calculate the training load (TRIMP, training
impact) for each day, week and the whole basic training period. The intensity of single
activity was evaluated using both physical activity measurements.
Training load of basic training period was remarkable and paralled with the training load of
elite athletes during the training and competition period. The conscripts in the basic group
were most loaded during the study period (TRIMPbasic=12393 vs. TRIMPsemi=10252,
p<0.01 ja TRIMPpro=8444, p<0.05). The intensity of different physical activities during the
basic training period were low or moderate (<6MET). Thus, the remarkable training load
was rather due to extended duration of activity than high intensity.
According to this study, the optimizing of training load into different fitness groups was not
sufficient during the basic training period. Thus, the differentiation in training loads ought
to be even stronger. In the future, measuring the training load during the military service is
recommended in order to individualise the training load for each conscript. Combining of
heart rate and physical activity measurements might give the best estimate of energy
expenditure in field conditions.
|
|---|