| Yhteenveto: | Tutkimuksessa selvitettiin työuupumuskuntoutuksen yhteydessä käynnistyneeseen
työuupumuksesta toipumiseen liittyviä yksilöllisiä ja työtä koskevia tekijöitä. Lisäksi
tarkasteltiin, millaisena kuntoutujat kokivat kuntoutuksen merkityksen työuupumuksesta
toipumiselle. Tutkimusaineisto koostui työuupumuskuntoutuksen seurantajakson
osallistujista (n = 12), joilla toipuminen näytti käynnistyneen kuntoutuksen aikana. Tutkimus
toteutettiin puolistrukturoituna haastatteluna, ja analyysi suoritettiin sisällönanalyysin
keinoin.
Tutkimuksen pohjalta työuupumuksesta toipumiseen liittyi muutoksia yksilöiden asenteissa ja
työhön liittyvässä käyttäytymisessä. Keskeisimpänä yksilöllisenä muutoksena ilmeni
jämäkkyyden lisääntyminen, mikä piti sisällään ymmärryksen omasta hyvinvointiin
liittyvästä vastuusta. Jämäköityminen konkretisoitui työhön liittyvänä omien puolien
pitämisenä voimavarojen säilyttämiseksi ja ilmeni muun muassa työhön liittyvänä
ongelmasuuntautuneiden selviytymiskeinojen käyttönä työn kuormittavuuden
vähentämiseksi. Äärimmillään haastatellut päätyivät kuntoutuksen aikana työpaikan tai alan
vaihtoon. Sosiaalista tukea hyödynnettiin keskeisenä tunnesuuntautuneena
selviytymiskeinona toipumisessa. Se oli myös keskeinen voimavarana muutosten
mahdollistajana. Toipumiseen liittyi elämänilon palautumista ja voimavarojen lisääntymistä,
mikä näyttäytyi lähes kaikkien haastateltujen kohdalla työelämään palaamisena tai opiskelun
aloittamisena. Kuntoutuksen osuus toipumiselle koettiin merkittävänä sekä vertaistukeen
liittyvänä voimavarana että toimijuuteen aktivoijana ja muutokseen motivoijana.
Tutkimuksen tulokset ovat ainutlaatuisia kuntoutuksen yhteydessä tapahtuvan
työuupumuksesta toipumisen ymmärtämiseksi. Työuupumuksesta toipumiseen näyttäisi
liittyvän runsaasti myönteisiä yksilöllisiä muutoksia, joten voimavarakeskeistä
lähestymistapaa olisi tärkeää hyödyntää jatkotutkimuksissa.
|
|---|