| Summary: | Suomessa on arviolta 65 000 etäomaishoitajaa, jotka hoitavat lähinnä vanhempaansa tai isovanhempaansa. Tutkimusten mukaan tyypillisimmillään etäomaishoitajat ovat työssäkäyviä, korkeasti koulutettuja ja vastuuntuntoisia naisia. Etäomaishoiva on ilmiönä kuitenkin vielä suhteellisen tuntematonta etenkin suomalaisessa kontekstissa.
Tämän tutkimuksen tavoitteena on tuoda esille etäomaishoitajien arjen kokemuksia omaisensa hoivasta ja hoivan järjestämisestä. Etähoivalla tai etäomaishoivalla tarkoitetaan sitä, että hoivan tarvitsijan ja -antaja asuvat mahdollisesti eri paikkakunnilla jopa eripuolella Suomea tai ulkomailla.
Tutkimuksen aineisto on kerätty teemahaastattelujen avulla kuudelta etäomaishoitajalta. Tutkimusote on laadullinen ja sen analysoinnissa on käytetty teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä teemoja mukaillen. Teoriaohjaava analyysi oli toimiva lähestymistapa, koska se mahdollisti haastatteluiden uuden tiedon yhdistämisen jo olemassa olevaan tietoon.
Tutkimuksen perusteella näyttää siltä, että etäomaishoiva on luonteeltaan erityyppistä kuin samassa taloudessa tapahtuva omaishoiva. Etäomaishoitajien konkreettiset auttamistoimet eivät etäisyydestä johtuen ole hoivan keskeisin tehtävä. Etäomaishoitajan tehtävissä korostuivat eritahojen kanssa käytävät hoivaneuvottelut, hoivan järjestäminen sekä hoivan toteutumisen seuranta ja valvonta.
Etäomaishoivassa välimatkan aiheuttama läsnäolon puute koetaan henkisti hyvin kuormittavana. Fyysinen ja taloudellinen kuormittavuus ei ollut kovin merkittävää. Etäomaishoiva vaikutti kuitenkin omaan elämään oman ajan tai perheen yhteisten ajan puutteena. Työelämässä olevilla oli hoivaan mahdollisesti virka-aikaan hoidettavien asioiden hoitaminen hankalaa, sillä se häiritsi keskittymistä työhön tai se ei ollut lainkaan mahdollista. Myös työstä palautuminen ja lepoaika jää vähemmälle, kun viikonloppuisin tehdään vanhuksen luona konkreettisia auttamistoimia.
|
|---|