| Yhteenveto: | Tässä tutkielmassa tarkasteltiin käsitetestien synnyttämää keskustelua mekaniikan
peruskurssilla. Käsitetestit ovat oleellinen osa Peer Instruction -opetusmenetelmää,
joka pyrkii lisäämään opiskelijoiden roolia aktiivisina oppijina
massakurssilla. Kurssin luennot rakentuivat vuorottelevista luennoitsijan alustuksista
ja esitetyistä käsitetesteistä. Opiskelijat pohtivat ja vastasivat ensin testeihin
itsenäisesti. Tätä seurasi muutaman minuutin mittainen ryhmäkeskustelu,
jonka jälkeen opiskelijat vastasivat kysymykseen uudelleen. Lopuksi testin
ratkaisu käytiin läpi - yleensä luennoitsijan johdolla.
Työssä tutkittiin, millaista opiskelijoiden käymä keskustelu on käsitetestien aikana,
ja kuinka se muuttaa opiskelijoiden vastauksia. Lisäksi pyrittiin löytämään
käsitetestien muotoilusta ja esitystavasta opiskelijoita hämmentäneitä ja
keskustelua vaikeuttaneita piirteitä. Testit luokiteltiin kolmeen ryhmään tyylinsä
mukaan, ja selvitettiin, onko tehtävätyypillä vaikutusta osaamiseen. Tutkimusta
varten kurssin luennot videoitiin ja yhden opiskelijan ympärille muodostuneen
ryhmän keskustelut nauhoitettiin.
Tutkimuksessa havaittiin, että opiskelijoiden käymät keskustelut käsittelivät
pääsääntöisesti esitettyä käsitetestiä, mutta olivat tyyliltään hyvin suurpiirteisiä.
Fysiikan termejä käytettiin epätarkasti, ja suoranaisesti virheellisiäkin ajatuksia
esitettiin. Keskusteluryhmän kokoonpanolla oli selvä vaikutus keskustelun
kulkuun. Keskustelujen seurauksena lähes kaikissa testeissä oikeiden vastausten
määrä kasvoi. Huomattiin, että opiskelijoilla oli ongelmia erityisesti
sellaisissa testissä, joissa oli mahdollisesti useampi oikea vaihtoehto. Lisäksi
epäselvyyttä syntyi tarkasti määrittelemättömistä muuttujista ja vakioista. Testin
tyypillä ei näyttänyt juuri olevan vaikutusta osaamiseen.
|
|---|