| Summary: | merkityksen perhehoidon purkautuessa, kun lapsi palaa biologiseen kotiin.
Tutkimuksessa tarkastellaan myös sijoitusaikaa; millaisia ovat sijoitettujen lasten kiintymyssuhteet
sijaisvanhempiin, millaisia ovat lapsen ja vanhempien väliset kiintymyssuhteet
ja mikä merkitys tapaamisilla on kiintymyssuhteille sekä mikä merkitys kiintymyssuhteilla
on huostaanoton purussa.
Tutkimuksen empiirinen aineisto koostuu viiden sijaisvanhemman puolistrukturoidusta
haastattelusta. Haastatteluaineisto on analysoitu sisällön analyysillä, jonka kautta tutkimuksen
pääteemat on jäsennetty. Tutkimuksen kontekstina toimii perhehoidon prosessi ja
teoreettisena viitekehyksenä kiintymyssuhdeteoria.
Aineiston analyysi osoittaa, että korvaavien ja korjaavien kiintymyssuhteiden rakentuminen
on moninainen prosessi. Aikaisempia tutkimustuloksia vahvistaen lapsen kiintymyssuhde
sijaisvanhempiin onnistuu sitä paremmin mitä nuorempana suhteet sijaisperheeseen
syntyvät. Tärkeä tekijä lapsen kotiutumiselle sijaisperheeseen ja korjaavien kiintymyssuhteiden
syntymiselle on biologisten vanhempien sijoituksen hyväksyminen. Tutkielmassa
kolmen sijoitetun lapsen kiintymyssuhteet sijaisvanhempiin muotoutuivat turvallisiksi ja
sijaisperhe muotoutui läheiseksi. Sen sijaan kahden lapsen korvaavien kiintymyssuhteiden
rakentuminen sijaisperheeseen jäi kesken. Vaikka heidän kiintymyssuhteet biologiseen
vanhempaan olivat vaurioituneet, olivat ne silti vahvat. Tapaamisilla on merkitystä lapsen
kiintymyssuhteiden rakentumisessa biologisiin vanhempiin. Tapaamisten epäonnistumiset
ja peruuntumiset vähentävät lapsen luottamusta biologiseen vanhempaan.
Merkittävin tutkimustulos on se, ettei kiintymyssuhteille anneta juurikaan painoarvoa
huostaanoton purkautumisessa. Sen sijaan pääpaino osoittautuu olevan sillä, ovatko huostaanottoon
johtaneet syyt edelleen voimassa. Tutkielmassa havaittiin, että lapsen tiivis ja
turvallinen kiintymyssuhde sijaisperheeseen hankaloitti poismuuttamista. Mitä syvemmin
lapsi oli kiintynyt sijaisperheeseen, sitä hankalampaa hänen oli palata takaisin synnyinkotiinsa.
Yksi huomionarvoinen tutkimustulos on se, että sijaisvanhempien yhteydet olivat
säilyneet useita vuosia niihin lapsiin, joilla huostaanoton purkautuminen oli päättynyt yhteisymmärryksessä
ja sovitusti. Sitä vastoin suunnitelmattomissa kotiinpaluissa lasten yhteydet
sijaisperheeseen katkesivat jonkin ajan kuluttua sijoituksen päättymisestä.
|
|---|